What in the hell happened? (vko 5)

Viime viikolla aloittamani viikkokatsaus on taas täällä! Mitä helvettiä tällä viikolla tapahtui? Minäpä kerron, minäpä kerron, in no particular order.

- Kolmannen studioalbuminsa Solar 23. maaliskuuta julkaiseva Rubik esiintyy ensimmäisenä suomalaisartistina Primavera Sound -festivaaleilla Barcelonassa. Tapahtuman muita esiintyjiä ovat muun muassa Ariel Pink's Haunted Graffiti, Interpol, Pulp, PJ Harvey, Sufjan Stevens, Battles, Mogwai ja The National. Tämä on aika iso juttu.

- Le Corps Mince de Françoise eli nykyään LCMDF julkaisi uuden videon Future Me -kappaleesta. Ainakin tällä erää sen voi katsoa vain NME:n nettisivuilla. En saanut videon upotusta toimimaan, vaikka sellainenkin mahdollisuus tuossa näyttäisi olevan tarjolla. edit. Joo eikun kyllä se olikin Vimeossa. En vain löytänyt sitä. Pidin viime vuoden lopulla julkaistusta Gandhista paljonkin. Future Me on ihan ok, mutta meidän taloudessamme aika vähälle kuuntelulle jäänyt kipale.


- James Blake sai aikaan miljoona kirjoitusta siitä, onko hän yli-, ali- vai keskihypetyksellinen nero vai ei nero ollenkaan. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä musiikin soundillisia vivahteita, laulujen pilkkomista ja/tai silpomista ja minimalistishenkistä mutta silti rikasta sovittamista ovat sitä mieltä, että eihän tämä ole hyvää musiikkia ollenkaan. Että haistakaa nyt musabloggarit ja snobihypettäjät paska, että mää oon ladannut tän levyn laittomasti netistä ihan turhaan teidän takia. Te ootte ihme sopuleita, joilla ei ole mitään tietoa hyvästä musiikista. Että varmaan pidätte Radioheadistäkin, saatana. Itse levy on leakannut nettiin jo aikaa sitten ja sen voi myös streamata aika helposti pienellä etsimisellä. Ajattelin ensin laittaa linkin streamiin, mutta en laita, koska olen vanhakantainen levykauppoja rakastava tyyppi. Ostakaa ne levynne.

- Cut Copy sen sijaan antoi oman Zonoscope -levynsä streamattavaksi ihan ilmaiseksi. Sen voi kuunnella (ainakin vielä) täällä twittauksen hinnalla.

- Ruotsalaisen jj:n kappaleeseen Money on My Mind tehtiin epävirallinen musiikkivideo, johon tosin pyydettiin bändiltä lupa. Kukaan videon katsonut ei kuunnellut itse biisiä, vaan kiinnitti huomionsa videossa esiintyvään Stefanie Antonia Mariaan. Videon katsoneet henkilöt haukkoivat hetken henkeään ja ryhtyivät sormet vapisten googlaamaan, josko neidosta löytyisi myös niin sanottua rohkeaa materiaalia.


- Stopshakehoneygo hypetti kybällä Herkullistajaa ja aloitti puolentoista vuorokauden jälkeen backlashin. Antti pelasi korttinsa 100% oikein. Herkullistaja on siis niinku niiiiiin tammikuuta 2011. Siis kukaaaan ei kuuntele Herkullistajaa enää helmikuussa. Ai? Eksää oo vielä ees kuullu Herkullistajasta? Sori nyt, mut mä en taida nyt kyl enää ees puhuu sulle. (Jos Herkullistaja tekee vielä jotain hauskaa, olen taas kybällä wagonissa mukana.)

- Suomalaisen Emilian 80-luvulla julkaistusta kappaleesta Satan in Love tuli superviraali netti-ilmiö. Noin kymmenen Antin kaveria linkkasi biisin Facebookiin. Blogittajista ainakin pHinn teki samoin. Satan in Love tarjoilee sellaista kylmänviileää erotiikkaa, jota nykyään kohtaa vain harvoin. Sinkun b-puolta ja e h d o t t o m a s t i jonkun osaavan henkilön remixiä odotellessa.


- LCD Soundsystem kertoi lopettavansa keikkailun ja kai kaiken muunkin.
- The White Stripes kertoi lopettavansa kaiken.
- Teen Daze julkaisi sinkun.
- The Pains Of Being Pure At Heart julkaisi biisin.

- Beavis and Butt-headin comebackista kerrottiin. Antti oli huolissaan ohjelman vahingollisuudesta nykynuorisoon.

- Pintandwefall julkaisi jälleen yhden videon Time Is Right for Romans, Baby! -levyltään. Tällä kertaa vuorossa oli kappale I Will Survive, jolla ei ole mitään tekemistä Gloria Gaynorin kanssa. Videon on ohjannut Iiti Yli-Harja. Siinä seikkaillaan Rytmihäiriön keikalla.


Mitä ensi viikolla tapahtuu? Stay tuned, Stopshakehoneygo investigates!

Best Tracks of January

Q: Mikä on hienointa maailmassa?
A: Rakkauden pumppajumppa!
Q: Wha?
A: Raju, kuuma ja kaikki aistit täyttävä rakkauden pumppajumppa!
Q: Mmmmmm.....no siis mikä on kohtuullisen hieno asia tehdä.....niinku netissä?
A: Rakkauden pumppajumppa! Rajusti itse itseään rakastaen!
Q: Joojoojoooo.....tota...mikä on hienoa, jos on oma blogi ja tekee listaa asioista?
A: Niin siis se, että siteeraa itse itseään?
Q: Exactly.

(Biisin nimeä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen postaukseen.)

#15 Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix)
Ehkä minusta on kasvamassa tranceloordi. Olen alkuvuodesta kuunnellut elektronishenkistä musiikkia enemmän kuin koskaan. Tästäkin Passion Pitin tekemästä Cold War Kids -versiosta pidän enemmän kuin Cold War Kidsin bändiperäisestä, vaikka tiedänkin originaalin olevan hyvä ja tämän olevan vain ohimenevä hetken villitys.

Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix) by samhdot

#14 Hunx and His Punx – Lovers Lane
OH YEAH! Tässä on sitä jotain. Ei mitään ihme coolia indeilyä nyt, vaan härskiä menoa ja meininkiä. Gayrage Rock? Niin kai sitten joo, mutta hitto kun on tuoretta rämellystä!

Hunx And His Punx - Lovers Lane by stellarola

#13 Starfucker – Born
Starfucker on Joshua Hodgesin sooloprojektina nelisen vuotta sitten aloittanut indie-elektropumppu, joka on ehtinyt julkaista muutaman levyn/ep:n, kasvaa nelijäseniseksi ja vaihtaa nimensä Pyramidiksi, Pyramidddiksi, STRFKRiksi ja takaisin Starfuckeriksi. Kannattaisi pojat miettiä jo etukäteen, minkä nimen makuuhuoneessaan bändilleen antaa.

StarFucker - Born by ollie713

#12 Datarock - Catcher In The Rye
Itse biisi on hölmö, tanssittava, intertekstuaalinen ja muutenkin datarockmainen. Kitara on napattu Televisionin Marquee Moonista, kertsin aijaijaijattelussa viitataan Talking Headsin Psycho Killeriin ja kertosäkeen sävel kuulostaa (ok, 5 x ehkä) vähän Clashin Three Card Trickin vastaavalta. J. D. Salinger -viittaus on tietysti ilmeinen.

Datarock : Catcher In The Rye by VMLive

#11 Rainbow Arabia – Without You
Ehkä edellisillä eepeillään joo. Without You sen sijaan on perinteinen popbiisi ja sellaisena tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi hyvä. Ehkä. Tai ei mitään ehkä.

RAINBOW ARABIA -WITHOUT YOU by Kompakt

#10 Cat's Eyes - I Knew It Was Over
Olivatkohan Vatikaanin kardinaalit tai sen sellaiset tietoisia siitä, että The Horrors on vetänyt joskus vähän tymäkämpääkin materiaalia?


#9 Pintandwefall – Time Is Right for Romance
Hieno lauantai-illan yllätys, Pintandwefallin uusi video. Hoitelen tässä lasta, enkä hölöttele asiasta sen enempää. Paitsi että jee jee jee, tällä kyllä pärjäilee.


#8 Adele – Set Fire to the Rain
Omaan ei-varsinaisesti-valtavirtaiseen musiikkimakuuni Adele ei oikein ole sopinut, ennen kuin nyt. Set Fire to the Rain ei vuoda mistään. Se on mahtipontinen, pateettinen, ylitunteellinen ja kaikki tunnetut keinot käyttävä erolaulu, johon Adele lataa sellaisen määrän loppua kohden kasvavaa tunnetta, että sydän on räjähtää.


#7½ Glasvegas - The World Is Yours
(Kappas, tämähän melkein unohtui -> klassiset numeronpuolikkaat käyttöön!)
Mielestäni bändi on ottanut miellyttävän pikkuaskeleen johonkin suuntaan. Bändi kuulostaa ehdottomasti omalta mahtipontisen kaihoisalta itseltään, mutta ei kuitenkaan täysin samalta kuin ensimmäisellä albumillaan. Ainakin Jonna Löfgrenin asettuminen rumpusetin taakse Caroline McKayn tilalle on lisännyt rumpulointiin käytettävien iskujen määrää.

The World Is Yours by glasvegas

#7 James Blake – The Wilhelm Scream
Biisi on taivaallinen, video on tavanomainen taiteellinen ja yksinkertaisuudessaan kaunis. The Wilhelm Scream kannattaa kuunnella kuulokkeilla. James Blake on nero.


#6 Akron/Family - So It Goes
Ajattelin, että tässä kirjoituksessa olisi jokin pointti, mutta ei siinä taida olla. Jos nyt jotain yritin sanoa, niin sen, että usein indiessä "mielenkiintoisuus" on samanlainen termi kuin "soittotaito" on progessa tai hevissä. Sen taakse on helppo piiloutua, jos ei ole aivan varma musiikin hyvyydestä.


#5 High Highs - Flowers Bloom
- nukun liian vähän
- attention spanini on lyhyempi kuin yleensä
- en muista, mikä attention span on suomeksi
- attention spanini ei riitä albumien sulattamiseen
- yksittäisten biisien sulattamiseen se riittää
- olen kuullut valtaosan maailmaan mahtuvista melodioista ja sanoista
- saan helpommin kiinni kappaleiden tunnelmasta ja soundista
- olen kuunnellut koko ikäni kitarabändejä
- elektroninen äänimaailma kiehtoo minua

High Highs - Flowers Bloom by WILD TONIC

#4 Braids - Glass Deers (Teen Daze Remix)
Mykistävän loistava biisi. Mykistävän loistava remix. Ehkä jopa vuoden parhaita? Ehkä jopa. Vaikka on vasta tammikuu. Vuosi on lähtenyt saatanan hienosti käyntiin. Antti on täynnä rakkautta kaikkia eläviä ja kuolleita kohtaan.

Braids - Glass Deers (Teen Daze Remix) by somajuicebox

#3 Baths - Plea (Daytrotter session)
Weisenfeld on tehnyt Plean alun perin suht elektroniseksi jumpautteluksi, mutta kappale toimii noin 10 x tehokkaammin paljaana mies ja piano -versiona. Se nousee ehdottomasti tämän vuoden suosikkeihini.

Plean voi kuunnella ja ladata täältä.

#2 The Vaccines - Post Break Up Sex
Kaikki ovat niin ässiä vetoja, että bändin 21. maaliskuuta ilmestyvä albumi What Did You Expect From The Vaccines? on jo näiden ansiosta vuoden albumien joukossa. I'm in the bandwagon and luvin' it!

Post Break-Up Sex by The Vaccines

#1 Rubik - Laws of Gravity
Joo kyllä joo. Pitäisi varmaan ryhtyä ihan uskottavuuden vuoksi haukkumaan joitain yhtyeitä ja biisejä, kun alkuvuosi on ollut pelkkää hehkutusta. Mutta kun esimerkiksi Rubik vain on niin hyvä.

Rubik: Laws Of Gravity by Fullsteam

Pintandwefall - Rat Dance (video)

(kuva: Sarra Keppola)

Pintandwefall alkaa olla blogin suosituin bändi, ainakin esiintymistiheytensä perusteella. Kirjoittaisin muistakin kotimaisista yhtyeistä useammin, jos ne vain julkaisisivat enemmän uusia biisejä/videoita/livevetoja/hassutteluja etc.

Yhtyeen ajatus on ollut tehdä musiikkivideot kaikista Time Is Right for Romans, Babyn kappaleista ja julkaista ne noin viikon välein. Kyllähän näitä mielikseen seurailee, vaikka budjettia ei tälläkään kertaa taida olla edes olemassa.

Tämä videoiden teko ja tiheä julkaisutahti kuvastaa aika hyvin nykyistä nettiaikaa. Vielä viime vuosituhannen puolella samanlainen tempaus olisi ehkä huomioitu, mutta itse tuotoksia ei monikaan olisi nähnyt. Nyt videoita on katsottu Youtubessa vähän biisistä (ja sen tuoreudesta) riippuen 1000-4600 kertaa. Ei vielä mitenkään ducksaucemaisesti, mutta kotimaiselle yhtyeelle ihan kelvosti. Loput Pintandwefallin videot ja muita katsomisen arvoisia kotimaisia on nähtävissä Gaean Youtube-profiilin kautta.

Näyttäisi muuten siltä, että bändin promokuvat on otettu Rat Dancen videon kuvausten yhteydessä. Kuvaajakin on toinen videon tanssijoista.

Pintandwefall - Making of Time Is Right for Romans, Baby (and Candy video)

Olen tänään lueskellut pitkästä aikaa levyarvioita, lähinnä Pintandwefallin uudesta levystä kertovia.

Mitähän niistä nyt sanoisi.

Suomalaiset levyjen arvostelijat ovat todella hankalassa asemassa. Heille ei makseta yhdestä arviosta mitään/juuri mitään (levy) tai sitten liikaa/ihan liikaa (4e-x0e). Yleensä ei mitään, mikä johtaa siihen, että kirjoittajat tekevät työtään harrastuksena tai innostuksena tai vakiintuneena tapana. Jotkut tekevät sitä jopa rakkaudesta lajiin. Harva kuitenkaan harjoittelee arvioiden kirjoittamista kolme kertaa päivässä viidentoista vuoden ajan päästäkseen divaritason lehden kolmosketjuun arvioita kirjoittamaan.

Minkälaisen arvostelun minä kirjoittaisin Time Is Right for Romans, Babystä? Luultavasti ihan samanlaisen kuin kaikki muutkin.

Tuoreus syntyy hutien arvaamattomuudesta ja bändin vilpittömyydestä. Ääni- ja sointinvalikoiman monipuolistuminen saa levyn kuulostamaan monipuoliselta. Pintandwefallin tytöt ovat ihania livenä ja melkein yhtä ihania levyllä. Joidenkin ihmisten ulkomusiikillisina pitämät asiat (hauska keekoilu & tyttöjen persoona) eivät Pintandwefallin kohdalla ole ulkomusiikillisia, koska ne kuuluvat yhtyeen musiikissa. Ne jotka pitävät Pintandwefallista pitävät Pintandwefallista. Ne, jotka olivat kyllästyneitä Pintandwefalliin saattavat uusia ihastumisensa Pintandwefalliin Time Is Right for Romans, Babyn ansioista. Varmaan näiden lisäksi joku kehuva loppuhurskastelu ja neljä tähteä.

Musiikkia arvioivat ihmiset ovat samassa asemassa kuin erotuomarit. Ammattitaidottoman tyypin tunnistaa heti hänen tekemistään toistuvista virheistä. Asiansa osaavan henkilön tietää siitä, että hänelle ei kukaan tule matsin jälkeen ruikuttamaan. Näinkö se menee?

Making of Time Is Right for Romans, Baby = herttaista häröilyä.



edit. Bändi postasi juuri uuden micro budjet musiikkivideon. Tällä kertaa vuorossa on Candy.

Pintandwefall - Time Is Right for Romance

Hieno lauantai-illan yllätys, Pintandwefallin uusi video. Hoitelen tässä lasta, enkä hölöttele asiasta sen enempää. Paitsi että jee jee jee, tällä kyllä pärjäilee.

edit. Jeap, nyt on yö ja kaikki muut nukkuvat. Kello käy kohti kolmea. Jossain kaukana ulvoo kojootti.

Pintandwefall julkaisee jokaisesta Time Is Right for Romans, Baby -levyn kappaleesta videon. King of All the Animals julkaistiin jo viime vuoden puolella, vuoden vaihteessa nettijulkaisunsa sai Riff Raff ja noin viikko sitten Supernatural.

Loput videot bändi on luvannut tammihelmimaaliskuun aikana: 22.1.2011, 29.1.2011, 5.2.2011, 12.2.2011, 19.2.2011, 26.2.2011, 5.3.2011. Yritän muistaa muistuttaa näistä, vähintään Twitterin kautta.

Best Tracks of 2010 (20-11)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

Lisäksi pitää mainita, että best of -listani on vahvasti painottunut loppuvuoteen. Tämän vuoden alussa Platta lopetti, mikä vaikutti todella paljon musiikkiharrastukseeni. Olin jo ehtinyt lopettaa NME:n ja Rumban tilaukset, ja Platta oli se viimeinen iso lanka, jolla olin kiinni kehityksen kelkassa. Olen löytänyt osan alkuvuonnakin julkaistusta musiikista vasta viimeisten kolmen kuukauden aikana.

#20 French Films – Golden Sea
Kirjoitin aikanaan näin: Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. Tämän takana voi yhä seistä.


#19 Pintandwefall – King of All the Animals
Pintandwefallin tuoreus ei näytä kuluvan pois millään. Bändin Monsters of Popin keikka oli hauskin näkemistäni/kokemistani tänä vuonna, vaikka puolen aikaa Telakan lavalle ei takarivistä edes nähnyt. King of All the Animals lupaa todella hyvää alkuvuodesta ilmestyvältä albumilta.


#18 Daft Punk – Derezzed
Bändi ja kappale, josta on jokusia sanoja kirjoitettu tämän vuoden aikana. Tronin soundtrack ei ole kokonaisena kuuntelukokemuksena kummoinen, koska se on soundtrack eikä uusi Daft Punkin studioalbumi. Derezzed kyllä potkii.

#17 LCD Soundsystem – Drunk Girls
Ikisuosikki LCD Soundsystem saattaa olla jo siinä asemassa, että julkaisu kuin julkaisu menee läpi, jos James Murphy vain onnistuu edes jotenkin säilyttämään aikanaan saavutetun tasonsa. Vähän niin kuin Nick Cave. Tai AC/DC. Drunk Girlsin sanat ovat huvittavat, ja mitä helvettiä tässä videossa tapahtuu?


#16 Pepper Rabbit – Older Brother
Pepper Rabbitin Older Brother on seurannut minua koko syksyn ajan, mitä voi pitää aika kivana juttuna. En mitenkään muista mistä bändin bongasin, mutta kovin moni ei näytä seuraani liittyneen. Ainakaan vielä.


#15 Noah and the Whale – Wild Thing
Jälleen yksi löytö Slow Showsta, vaikka taisi Noah and the Whale Hype Machinessakin pyöriä. Bändi tulee briteistä ja julkaisee kolmannen studioalbuminsa Last Night on Earth maaliskuussa.
Noah & The Whale - Wild Thing by theindiedave

#14 Ville Leinonen – Mal Du Soley
Ilmestyessään Majakanvartijan uni kuulosti pitkästä aikaa siltä, että nyt Ville Leinonen on löytänyt inspiraation musiikin tekemiseen. Hyvää jälkeä hän on tehnyt aina, mutta jotenkin on tuntunut, että Leinosen albumit ovat olleet Suudelmitaren jälkeen toinen toistaan seuraavia välitöitä. Mal Du Soleyn sanat ovat ehkä parhaat kotimaankielellä tehdyt tänä vuonna.

Sound of Finlandin Jukeboxista voi käydä kuuntelemassa.

#13 Wild Nothing - Chinatown
Wild Nothingin vuosi 2010 oli ihan kiva näin kritiikillisessä mielessä ajateltuna. Jack Tatumin yhdenmiehen bändi julkaisi loistavan albumin Gemini, Pitchfork kehui, Stereogum kehui ja sadat muut kehuivat. Itselleni Chinatown oli yksi kesän remonttisoundtrackin vakiokappaleista.



#12 MGMT – Congratulations
MGMT jätti kirjoittamatta tarttuvat pophitit superodotetulle kakkosalbumilleen ja kaikki pettyivät. Tai eivät kaikki. Mutta se suuri yleisö, joka oli odottanut lisää Kidsin kaltaisia hittejä pettyi. MGMT on käsittääkseni luvannut levy-yhtiölleen tekevänsä seuraavasta albumistaan helpommin lähestyttävän.


#11 Gorillaz – On Melancholy Hill
Silloin ollaan hyvän ytimessä, kun laulussa yhdistetään rakkaus ja manaatti. On Melancholy Hill taitaa olla vuoden kuunnelluin kappale taloudessamme.

Something good (part 7)

Näillä lauluilla mentiin suuri osa viime viikosta, ja näyttäisi jopa siltä, että kärkikaksikko kiilaa omaan tämän vuoden top50:eeni. Mielenkiintoista tämä musiikkiharrastus. Joka su/ma ilta/yö/aamu viimeisen parin kuukauden aikana olen ajatellut, että alkavan viikon listan on oltava huonompi kuin kuluneen. Mutta aina vain näitä uusia innokkeja eteen sattuu.

Tällä kertaa henk. koht. top viiden ulkopuolelle jäivät sinänsä hyvä Beach Housen I Do Not Care For The Winter Sun ja Flying Lotuksen Kill Your Co-Workers, joka alun perinkin oli mukana vain videonsa vuoksi.

#5 Kids & Explosions - Everything
Tämä ei missään mielessä ole blogin core-materiaalia, mutta jestas sentään, kun on taitavasti tehty. Kids & Explosionsin albumin Shit Computer voi ladata haluamaansa hintaan täältä.


#4 Houses - Soak It Up
Tein viime ja edellisellä viikolla pitkästä aikaa muutaman päivän aamuvuoroa. Jotkut pääsevät liikkeelle ärhäkällä & energisellä musiikilla. Itse heräilen mieluiten Housesen tapaisella fiilistelyllä.


#3 Vampire Weekend - Fight For This Love
Vampire Weekend kävi esittämässä kaksi kappaletta BBC Radio 1:n Live Loungessa. Toinen oli yhtyeen seuraava single Run ja toinen Cheryl Cole cover Fight For This Love. Yhtä sympaattista musisointia kuin aina.

Vampire Weekend - Fight For This Love (Cheryl Cole Cover) by Jackplug

#2 Jeremy Messersmith - Violet!
Aika vähän on tullut kuunneltua ja kuultua Violetin kaltaisia popkaunokkeja. Johtuuko se siitä, että niitä ei osata tehdä vai siitä, että kukaan ei puhu/kirjoita niistä? Beatlesque groove, sävellys, fiilis jne, mutta silti kuulostaa omaan korvaani jopa tuoreelta.


#1 Pintandwefall - King of All The Animals
Kyllähän tätä tuli odotettuakin. Jussi kehui Pintandwefallin uutta biisiä/videota ja oikeassa oli. Tuore, hauska, nuorekas, tarttuva, omaperäinen ja vanhaan materiaaliin nähden hieman erilainen veto. Levy ilmestyy ensi vuoden alussa.

Pintandwefall - Jail (Live at WAH)

Olisi kaikille maailman osapuolille parempi, jos maailmassa olisi enemmän Paintandwefallin kaltaisia yhtyeitä. Jussi kehui blogissaan bändin vielä julkaisematonta sinkkua/videota, mitä voi yleisesti pitää totaalisen epäreiluna ja huithapelina toimintana, koska muut eivät voi vielä yhtyä ilonpitoon. Olisin tosin itse toiminut täysin samoin, mutta se ei tee Jussin toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää. Sinä...sinä...senkin...ammattilainen!

Kun Pintandwefall esiintyi syksyllä Monsters of Popissa, keikan puolesta välistä loppuun ei nähnyt enää lavalle, kun Telakan lattialla ja pöytien ääressä istuneet popparit nousivat joraamaan. We Are Homen taltioima esitys Jailista on (luonnollisista syistä) huomattavasti hillitympi, mutta pidän siitä silti. Varsinkin lopun sympaattisesta virnistyksestä.



Kuulin ensimmäistä kertaa We Are Homesta tänään. Kollektiiviin kuuluvat Jukka Kujansivu, Jukka Salminen, Juha Laulumaa, Teemu Into ja Marko Teräs. Kaikkea hyvää heille. "Live At WAH (We Are Home) is a live music video series where we invite all kinds of nice and talented people to our office in Tampere, Finland to enjoy a cup of coffee. In between the coffee drinking and tale-telling our kind guests perform a song of their choice while we film the whole thing."