What in the hell happened? (vko 5)

Viime viikolla aloittamani viikkokatsaus on taas täällä! Mitä helvettiä tällä viikolla tapahtui? Minäpä kerron, minäpä kerron, in no particular order.

- Kolmannen studioalbuminsa Solar 23. maaliskuuta julkaiseva Rubik esiintyy ensimmäisenä suomalaisartistina Primavera Sound -festivaaleilla Barcelonassa. Tapahtuman muita esiintyjiä ovat muun muassa Ariel Pink's Haunted Graffiti, Interpol, Pulp, PJ Harvey, Sufjan Stevens, Battles, Mogwai ja The National. Tämä on aika iso juttu.

- Le Corps Mince de Françoise eli nykyään LCMDF julkaisi uuden videon Future Me -kappaleesta. Ainakin tällä erää sen voi katsoa vain NME:n nettisivuilla. En saanut videon upotusta toimimaan, vaikka sellainenkin mahdollisuus tuossa näyttäisi olevan tarjolla. edit. Joo eikun kyllä se olikin Vimeossa. En vain löytänyt sitä. Pidin viime vuoden lopulla julkaistusta Gandhista paljonkin. Future Me on ihan ok, mutta meidän taloudessamme aika vähälle kuuntelulle jäänyt kipale.


- James Blake sai aikaan miljoona kirjoitusta siitä, onko hän yli-, ali- vai keskihypetyksellinen nero vai ei nero ollenkaan. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä musiikin soundillisia vivahteita, laulujen pilkkomista ja/tai silpomista ja minimalistishenkistä mutta silti rikasta sovittamista ovat sitä mieltä, että eihän tämä ole hyvää musiikkia ollenkaan. Että haistakaa nyt musabloggarit ja snobihypettäjät paska, että mää oon ladannut tän levyn laittomasti netistä ihan turhaan teidän takia. Te ootte ihme sopuleita, joilla ei ole mitään tietoa hyvästä musiikista. Että varmaan pidätte Radioheadistäkin, saatana. Itse levy on leakannut nettiin jo aikaa sitten ja sen voi myös streamata aika helposti pienellä etsimisellä. Ajattelin ensin laittaa linkin streamiin, mutta en laita, koska olen vanhakantainen levykauppoja rakastava tyyppi. Ostakaa ne levynne.

- Cut Copy sen sijaan antoi oman Zonoscope -levynsä streamattavaksi ihan ilmaiseksi. Sen voi kuunnella (ainakin vielä) täällä twittauksen hinnalla.

- Ruotsalaisen jj:n kappaleeseen Money on My Mind tehtiin epävirallinen musiikkivideo, johon tosin pyydettiin bändiltä lupa. Kukaan videon katsonut ei kuunnellut itse biisiä, vaan kiinnitti huomionsa videossa esiintyvään Stefanie Antonia Mariaan. Videon katsoneet henkilöt haukkoivat hetken henkeään ja ryhtyivät sormet vapisten googlaamaan, josko neidosta löytyisi myös niin sanottua rohkeaa materiaalia.


- Stopshakehoneygo hypetti kybällä Herkullistajaa ja aloitti puolentoista vuorokauden jälkeen backlashin. Antti pelasi korttinsa 100% oikein. Herkullistaja on siis niinku niiiiiin tammikuuta 2011. Siis kukaaaan ei kuuntele Herkullistajaa enää helmikuussa. Ai? Eksää oo vielä ees kuullu Herkullistajasta? Sori nyt, mut mä en taida nyt kyl enää ees puhuu sulle. (Jos Herkullistaja tekee vielä jotain hauskaa, olen taas kybällä wagonissa mukana.)

- Suomalaisen Emilian 80-luvulla julkaistusta kappaleesta Satan in Love tuli superviraali netti-ilmiö. Noin kymmenen Antin kaveria linkkasi biisin Facebookiin. Blogittajista ainakin pHinn teki samoin. Satan in Love tarjoilee sellaista kylmänviileää erotiikkaa, jota nykyään kohtaa vain harvoin. Sinkun b-puolta ja e h d o t t o m a s t i jonkun osaavan henkilön remixiä odotellessa.


- LCD Soundsystem kertoi lopettavansa keikkailun ja kai kaiken muunkin.
- The White Stripes kertoi lopettavansa kaiken.
- Teen Daze julkaisi sinkun.
- The Pains Of Being Pure At Heart julkaisi biisin.

- Beavis and Butt-headin comebackista kerrottiin. Antti oli huolissaan ohjelman vahingollisuudesta nykynuorisoon.

- Pintandwefall julkaisi jälleen yhden videon Time Is Right for Romans, Baby! -levyltään. Tällä kertaa vuorossa oli kappale I Will Survive, jolla ei ole mitään tekemistä Gloria Gaynorin kanssa. Videon on ohjannut Iiti Yli-Harja. Siinä seikkaillaan Rytmihäiriön keikalla.


Mitä ensi viikolla tapahtuu? Stay tuned, Stopshakehoneygo investigates!

Best Tracks of 2010 (40-31)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

#40 Best Coast – Boyfriend
Best Coastin laulajalla Bethany Cosentinolla on Snacks-niminen kissa, joka seikkailee usein hänen twittauksissaan. Snacks the Catilla on myös oma Twitter-profiili. Best Coastista on helppo pitää.


#39 LCMDG – Gandhi
Minä en oikein/yhtään lämmennyt Le Corps Mince De Françoiselle sillä ensimmäisellä kierroksella, koska olin vajonnut syviin kolmannen tai neljännen levelin musasnobiusliemiin. Varsinkin BBC on ollut kaksikoksi kutistuneesta popaktista innoissaan.


#38 The Morning Benders - Excuses
Surfhenkiset indiebändit ovat olleet paljon framilla tänä vuonna. Jonakin iltapäivänä muutama viikko sitten nukahdin sohvalle kuulokkeet korvilla Excuses repeatilla. Se oli hyvä iltapäivä.


#37 Memoryhouse – Caregiver
Memoryhouse on Ontariosta kotoisin oleva makuuhuone-indieduo. U know, sellainen, joka saa nykyään aika helposti ne omat muutamat minuuttinsa valokeilassa. Toivon Memoryhouselle hyvää tulevaisuutta ja enemmän Caregiverin kaltaisia Twin Peaks / Julee Cruise -tyylisiä fiilistelyjä.


#36 Band of Horses – Dilly
Aluksi ajattelin, että Dilly on vain tylsän poprallin päälle rakennettu oivaltava video, mutta muutaman kuuntelukerran itse kappalekin alkoi tuntua hyvältä ja paremmaltakin. Kannattaa muuten kieltäytyä, jos videon kaverit pyytävät klassisesti "vetämään sormestaan".


#35 Interpol – Lights
On jopa hieman älytöntä, että en ole kuunnellut juuri lainkaan Interpolin uusinta albumia (siis kokonaisuutena, alusta loppuun). Toisaalta en ole tänä vuonna kuunnellut tarpeeksi paljon juuri mitään muutakaan albumia, koska olen omistanut musiikkiharrastukseni biiseille. Ensi vuonna tilanne saattaa muuttua. Lightsin video on hieno.


#34 Worship – Collateral
Worshipista ja Collateralista minun on kiittäminen Juhanin Slow Show -blogia. Laulaja kuulostaa vähän Thom Yorkelta, eiks kuulostakin?


#33 Villa Nah – Remains Of Love
Villa Nah veti Monsters of Popissa todella hyvän keikan, jonka aikana joku dj-kopissa fiilistelleistä tyypeistä (en huomannut kuka) hihkui ensin joka biisin välissä HYVÄ JÄTKÄT! ja loppukeikasta VITUN HYVÄ JÄTKÄT! Olin samaa mieltä.

Villa Nah - Remains Of Love by florinm

#32 Foals – Spanish Sahara
Kun taannoin kuuntelin töissä Foalsia, työkaveri sanoi, että TÄMÄ nyt on musiikkia vuoteenkastelijoille. Vastasin, että itte sää kuuntelet jotain ihme rockia, buuhuuhuuuuu.


#31 Uusi Fantasia feat. Freeman - Liian myöhään
Joskus tilanne on se, että hyvä on niin hyvä, ettei sille mitään mahda, vaikka kuinka näyttelisi välinpitämätöntä. Luulin, että ihmiset pitävät Liian myöhästä sen takia, että Freeman esiintyy siinä "ironisesti". Sitten tajusin, että aa-haaaaa!

Le Corps Mince de Françoise - Gandhi

Olen elänyt ison osan musadiggarin elämästäni aikana, jolloin suomi- tai hevirockia soittaneet muusikot olivat saaneet uskoteltua ihmisille, etteivät koneet ole oikeita soittimia. 90-luvun alussa koneiksi laskettiin mitkä tahansa laitteet, joissa ääni ei muodostunut kielen, kalvon, metallin tai puun värähtelystä. Hammond nyt ei ollut vielä kone, mutta Juno-106 ehkä oli. TR-808 ehdottomasti oli. Ja jokainen 90-luvun alussa musiikin tekoon suunniteltu digitaalinen härpäke todellakin oli. Konsensus sanoi, että koneilla tehty musiikki on kylmää, sielutonta ja muutenkin ala-arvoista.

Ikuisesti kestäneiden väittelyiden jälkeen tapahtui seuraavaa. 80-luvun hyvät rockbändit menivät pois muodista, 90-luvun hyvät rockbändit sinnittelivät vuosikymmenen loppuun ja vähän yli ja menivät pois muodista, radiot luulivat 2000-luvun alussa levyttäneiden uusien suomalaisten rockbändien olevan hyviä, mutta ostava yleisö tiesi paremmin, levy-yhtiöt tuskastuivat sainattuaan turhaan vääriä bändejä, levymyyntien sukeltaessa a&r-tyypit lopettivat huonojen bändien kiinnittämisen ja suomalainen rock kuoli. Tai tarkennetaan. Suomirock kuoli, ainakin sellaisena kuin se oli opittu tuntemaan. Suomirockista tuli nostalgiagenre, uusiutumaton ja vanhoihin ansioihin nojaava lajityyppi, jonka nykymääritelmään eivät uudet bändit enää mahdu.

Olen joskus miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos suomalaiset muusikot olisivat aikanaan olleet kiinnostuneita musiikista eivätkä soittimistaan. Olisiko Suomessa enemmän ns. ulkomaan menestyjiä. Olisiko täällä enemmän huipputuottajia. Olisiko meillä uuteen musiikkiin erikoistuneita radiokanavia.

Olisiko meidän täytynyt odottaa kaksi vuosikymmentä ennen kuin parhaat suomalaiset yhtyeet kuulostavat yhtä hyvältä tai paremmalta kuin ulkomaiset vastineensa.

LCMDF: 'GANDHI' from The Line Of Best Fit on Vimeo.