Heijaa ruusut tulipunaiset, miten nettiasiat suorittavatkaan itseään! Ensin julkaistaan video, johon kymmenet blogit linkkaavat tai jonka upottavat, sitten poistetaan kyseinen video ja jätetään kaikki MGMT:n Bauhaus-coveria himoitsevat indiepolot nuolemaan kohmeisia näppejään.
Mutta sitten.....apuun syöksyy nöyrin palvelijanne Antti! Antti etsii netistä sieltä, etsii täältä, etsii tuolta. Käy läpi erinäisiä paikkoja. Tuhlaa rauhallisesta lauantai-illastaan kymmeniä ja taas kymmeniä sekunteja. Ja löytää videon uudelleen! Jabadaba!
Vaikka video onkin uusi, versio Bauhausin All We Ever Wanted Was Everythingistä ei ole aivan tuore, ja itsekin kirjoitin siitä pari kuukautta sitten. Oikein onnistunut se on ja kuulostaa todella hienolta vielä viikkojenkin kuuntelun jälkeen. Muutenkin yhtye on tänä vuonna kunnostautunut tyylikkäiden lainapalojen versioijana. Jotkut saattavat muistaa alkuvuodesta Daytrotter-sessioissa esitetyn The Cleaners from Venus -coverin Only a Shadow tai ehkä Jimmy Fallonissa tulkitun Pink Floyd -lainan Lucifer Sam.
Tämä on tosi hyvä. Jopa niin, että vähän harmittaa kun se ei ole MGMT:n oma.
Melkein innostuin, kun huomasin MGMT:n julkaisseen uuden biisin. Siis "melkein" siksi, että kappale on cover, jota en muistanut Bauhausin omaksi, vaikka kyseisen version jopa virallisena julkaistuna äänitteenä omistan. Onneksi MGMT:n tulkinta on hyvä.
All We Ever Wanted Was Everything on osa MGMT:n valitsemaa Late Night Tales -kokoelmaa, joka pitää sisällään muun muassa Martin Revin, Velvet Undergroundin ja Suiciden kappaleita. Kokis on kuunneltavissa vähän ärsyttävässä 2-min-preview -muodossa täällä. Kaikkiaan biisit on valittu hyvällä maulla, ja esimerkiksi VU:n Loaded-albumin extended-versiolla oleva harvinaisehko Ocean on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Levyllä on myös lukuisia itselleni täysin tuntemattomia kappaleita.
MGMT:ltä soisi tulevan jo uutta omaakin materiaalia, mieluummin sitä hitikästä kuin sitä happoilua. Sitten kaikilla olisi taas kivaa.
Onkohan se nyt niin, että MGMT:llä on jotain todistettavaa ihmisille? Congratulations ei albumina mennyt läpi suurelle yleisölle, mutta ei myöskään isolle osalle musadiggareista. Huhtikuun 2010 jälkeen yhtyeen musiikki/innovatiivisuus/hauskuus/potentiaali ja sen sellainen tuntui jäävän täysin alakynteen kusituoppien heittelyn, keikkojen keskeyttämisten ja häntä koipien välissä kaupallisempaa materiaalia levy-yhtiölle lupaamisten kanssa.
Olin välillä jopa hieman hämmentynyt kirjoittelusta ja musaentusiastien totaalisesta takinkäännöstä, koska pidin Congratulationsia hyvänä albumina, joskaan en yhtä riemastuttavana kuin mitä Oracular Spectacular oli. Mielestäni se, että tehdään kokeellisempi ja osin harhailevampi levy ei suoranaisesti tarkoita sitä, että bändi on totaalisesti kadottanut järkensä, uskottavuutensa ja osaamisensa.
edit. Kirjoittaessani ylläolevaa tekstiä Daytrotterin MGMT-sivu oli alhaalla (todennäköisesti) liian suuren trafiikin takia. MGMT esitti livenä myös kolme omaa biisiään, It's Working, Song for Dan Treacy ja I Found a Whistle. Täällä kuunneltavissa ovat ne.
Lisäksi pitää mainita, että best of -listani on vahvasti painottunut loppuvuoteen. Tämän vuoden alussa Platta lopetti, mikä vaikutti todella paljon musiikkiharrastukseeni. Olin jo ehtinyt lopettaa NME:n ja Rumban tilaukset, ja Platta oli se viimeinen iso lanka, jolla olin kiinni kehityksen kelkassa. Olen löytänyt osan alkuvuonnakin julkaistusta musiikista vasta viimeisten kolmen kuukauden aikana.
#20 French Films – Golden Sea
Kirjoitin aikanaan näin: Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. Tämän takana voi yhä seistä.
#19 Pintandwefall – King of All the Animals
Pintandwefallin tuoreus ei näytä kuluvan pois millään. Bändin Monsters of Popin keikka oli hauskin näkemistäni/kokemistani tänä vuonna, vaikka puolen aikaa Telakan lavalle ei takarivistä edes nähnyt. King of All the Animals lupaa todella hyvää alkuvuodesta ilmestyvältä albumilta.
#18 Daft Punk – Derezzed
Bändi ja kappale, josta on jokusia sanoja kirjoitettu tämän vuoden aikana. Tronin soundtrack ei ole kokonaisena kuuntelukokemuksena kummoinen, koska se on soundtrack eikä uusi Daft Punkin studioalbumi. Derezzed kyllä potkii.
#17 LCD Soundsystem – Drunk Girls
Ikisuosikki LCD Soundsystem saattaa olla jo siinä asemassa, että julkaisu kuin julkaisu menee läpi, jos James Murphy vain onnistuu edes jotenkin säilyttämään aikanaan saavutetun tasonsa. Vähän niin kuin Nick Cave. Tai AC/DC. Drunk Girlsin sanat ovat huvittavat, ja mitä helvettiä tässä videossa tapahtuu?
#16 Pepper Rabbit – Older Brother
Pepper Rabbitin Older Brother on seurannut minua koko syksyn ajan, mitä voi pitää aika kivana juttuna. En mitenkään muista mistä bändin bongasin, mutta kovin moni ei näytä seuraani liittyneen. Ainakaan vielä.
#15 Noah and the Whale – Wild Thing
Jälleen yksi löytö Slow Showsta, vaikka taisi Noah and the Whale Hype Machinessakin pyöriä. Bändi tulee briteistä ja julkaisee kolmannen studioalbuminsa Last Night on Earth maaliskuussa. Noah & The Whale - Wild Thing by theindiedave
#14 Ville Leinonen – Mal Du Soley
Ilmestyessään Majakanvartijan uni kuulosti pitkästä aikaa siltä, että nyt Ville Leinonen on löytänyt inspiraation musiikin tekemiseen. Hyvää jälkeä hän on tehnyt aina, mutta jotenkin on tuntunut, että Leinosen albumit ovat olleet Suudelmitaren jälkeen toinen toistaan seuraavia välitöitä. Mal Du Soleyn sanat ovat ehkä parhaat kotimaankielellä tehdyt tänä vuonna.
Sound of Finlandin Jukeboxista voi käydä kuuntelemassa.
#13 Wild Nothing - Chinatown
Wild Nothingin vuosi 2010 oli ihan kiva näin kritiikillisessä mielessä ajateltuna. Jack Tatumin yhdenmiehen bändi julkaisi loistavan albumin Gemini, Pitchfork kehui, Stereogum kehui ja sadat muut kehuivat. Itselleni Chinatown oli yksi kesän remonttisoundtrackin vakiokappaleista.
#12 MGMT – Congratulations
MGMT jätti kirjoittamatta tarttuvat pophitit superodotetulle kakkosalbumilleen ja kaikki pettyivät. Tai eivät kaikki. Mutta se suuri yleisö, joka oli odottanut lisää Kidsin kaltaisia hittejä pettyi. MGMT on käsittääkseni luvannut levy-yhtiölleen tekevänsä seuraavasta albumistaan helpommin lähestyttävän.
#11 Gorillaz – On Melancholy Hill
Silloin ollaan hyvän ytimessä, kun laulussa yhdistetään rakkaus ja manaatti. On Melancholy Hill taitaa olla vuoden kuunnelluin kappale taloudessamme.
