The Strokes - One Way Trigger

The Strokesin uusi biisi hämmentää pientä kulkijaa.

Ouuujea? Yllättäen uusi biisi TheStrokesilta, ja jopa sellainen, jonkalaista ei olisi osannut odottaa. Kuiva komppi, tikuttava kitara ja nyttemmin jo standardiksi muodostunut synamelodiointi ovat entuudestaan tuttuja, mutta Julian Casablancasin falsettilaulu on jotain ennenkuulematonta. Lopputulos on huomattavasti lähempänä laulajan vuonna 2009 ilmestynyttä sooloalbumia Phrazes for the Young kuin mitään The Strokesin aikaisemmin julkaisemaa.

Kuuntelen nyt kappaletta ehkä seitsemättä kertaa peräkkäin ja ensimmäisten epäilevien vilkaisujen jälkeen alan päästä jyvälle. Tarttuvuutta One Way Triggerissä ainakin piisaa ja tanssittavuutta ja sanoitusten ikuista epävarmuutta.

You ask me to stay / You ask me to stay / But there's a million reasons to leave / Show me what to say / Show me what to be / Show me what to see / Show me what to be Casablancas laulaa ja kuulostaa siltä kuin olisi yhtä hämmentynyt olemiseensa kuin vuonna 2001.

Antin fanius ei kuole helpolla, ei ainakaan vielä.

The Morning Benders - Last Night (The Strokes Cover)

Mitä saadaan, kun yhdistetään The Strokesin suurin hitti ja yksi Stopshakehoneygon suurimmista suosikkibändeistä? Vaarallinen tilanne.

Last Night ei ole helppo biisi. Se on yksinkertainen kappale soittaa, mutta vaikea saada rullaamaan edes osin niin hyvin kuin The Strokes Is This Itillä sai. Tietysti siihen liittyy myös paljon tunnelatausta, ja uskon maailman olevan pullollaan indierockareita, joiden mielestä jokaisen elävän olennon tulisi pitää näppinsä irti siitä.

The Morning Bendersillä on toki hyvä syy versioonsa. Stereogum julkaisi juuri nettialbumin STROKED: A Tribute To Is This It juhlistaakseen klassikkolevyn kymmenen vuoden ikää. Idea on käytetty ja turhan usein huonoksi havaittu, mutta mikäpä siinä. En minäkään olisi osallistumisesta kieltäytynyt.

The Morning Benders on paitsi kirjoittanut erinomaisia omia biisejä, myös julkaissut tukun kelpoja covereita. Aikaisemmin tänä vuonna yhtye äänitti The Bedroom Covers -albumin, jolla oli muun muassa The Cardigansin, The Smithsin, Roy Orbisonin ja Fleetwood Macin kappaleita. Tänä vuonna bändi on ehtinyt myös versioimaan Paul McCartneya ja tekemään musiikkia Japanin katastrofin uhrien hyväksi.

Versio Last Nightista ei yllä lähellekään alkuperäistä, mutta on silti itsensä oikeuttava tulkinta aiheesta. Erinomaisena puolena voi pitää sitä, ettei The Morning Benders yritä kuulostaa lainkaan The Strokesilta, vaan pelkästään itseltään. Alun synariffittely antaa lupauksen jopa loistavasta versiosta, mutta lopun autotunehäröily jättää biisin leijumaan kummalliseen päämäärättömyyden tilaan. Chilli fiilis kelpaa itselleni, mutta en ihmettele, jos joku pitää biisiä vesitettynä.

STROKED: A Tribute To Is This Itin voi kuunnella ja ladata Stereogumin nettisivuilta.

The Morning Benders - Last Night (Strokes Cover) by The Morning Benders

The Strokes - Taken For A Fool (new video)

Mistähän kummasta johtuu, että The Strokesin uuden levyn biisit kuulostavat paremmilta yksittäisinä vetoina tai osana soittolistaa kuin albumilla toistensa kanssa? Ennen Anglesin ilmestymistä intoilin ihan kybällä bändin paluusta, mutta levy oli kokonaisuutena pettymys. Jopa sen sorttinen, etten ole ensimmäisen viikon jälkeen kuunnellut sitä kertaakaan alusta loppuun. Olen lähinnä keskittynyt muutamaan suosikkibiisiini.

Taken for a Fool on Anglesin virallinen toinen single ja yksi albumin parhaista biiseistä. Siihen tehty video julkaistiin juuri. Kappaleen kirjoitusvastuussa ovat tekstin tehneen Julian Casablancasin lisäksi Nick Valensi ja Fab Morretti, mikä antaa pientä toivoa siitä, että The Strokes onnistuu tekemään laadukasta jälkeä myös ryhmänä. (Vaikka olenkin yhä sitä mieltä, että Casblancasin pitäisi vastata yksin bändin biiseistä.)

Nyt comeback-jännitteen purkauduttua odotukset bändin viidettä studioalbumia kohtaan ovat korkeintaan tavanomaiset. Toivoa tietysti aina saa.

The Strokes - bändi vailla johtajaa

Kylläpä se nyt taitaa vain niin olla, että lempeä diktartuuri on paras muoto bändin johtamiseen. Niin, että yksi henkilö kuuntelee ensin muiden mielipiteitä, antaa heidän tarjota omia luovia ratkaisujaan, tarvittaessa kertoo mieleisensä muutosehdotukset ja lopulta päättää mitä tehdään. It's just to get everyone happy tai Operation Make Everyone Satisfied eivät toimi, sillä jos kukin orkesterin jäsen saa tahollaan toimia oman päänsä mukaan, bändin konsepti hajoaa ja suunta katoaa.

Olen ollut tyytyväinen The Strokesin Angles-albumiin, vaikkei se mestariteos olekaan. Kuten moneen otteeseen on mainittu, sitä vaivaa epätasaisuus ja epäyhtenäisyys, ja tietysti se, että sillä ei ole tarpeeksi Julian Casablancasia. Toki Anglesilla on muutama totaalisen ässä biisi. Olen ollut kiitollinen niistä.

Se mikä tässä jurppii on ilmeinen muutos bändidynamiikassa. Kun Casablancas ei enää päättänyt jokaisesta iskusta ja sävelestä albumilla, hänen mielenkiintonsa koko projektiin lopahti. Anglesin haastattelukierroksella hän lauseili moneen otteeseen olevansa tyytymätön uuteen levyyn, samalla kun muut yhtyeen jäsenet kertoivat, kuinka tuskallista oli äänittää albumia Casablancasin lähetellessä omia lauluraitojaan verkon yli ja käytännössä jättäessä valtaosan päätöksistä muille tyypeille.

Hammond Jr, Valensi, Morretti ja Fraiture ovat toki osaavia ihmisiä, mutta en oikein ymmärrä, miksi he haluavat tasa-arvoisen aseman yhtyeessä, joka on aina ollut musiikillisesti Casablancasin luomus. Hittoko siinä on, kun ne soololevyt eivät riitä oman luovuudenjanon tyrehdyttämiseen? Mieleeni ei tule yhtään tapausta, jossa bändi olisi muuttunut paremmaksi laulunkirjoitusvastuuta jakamalla.

Albert Hammond Jr on työstänyt uuden videon The Strokesin biisiin Call Me Back. Siinä on haettu jotain ihmeellistä kauniin taiteellista ilmaisua, joka ei näytä ollenkaan The Strokesilta. Videossa nainen kävelee eteerinen ilme kasvoillaan läpi vesiseinästä. C'moon.

Tässä on bändi, joka tarvitsee taas johtajan.

The Strokes - Angles (legal album stream)

Kirjoitin reilu vuorokausi sitten pitkät pätkät kokonaisten albumien nettiin vuotamisesta. Pidän sitä lähtökohtaisesti huonona asiana lähinnä siitä syystä, että silloin musiikin tekijät ja tuottajat eivät ole itse kontrollissa omasta tekemisestään.

Tilanne on hieman toinen esimerkiksi nyt, kun The Strokes on julkaissut albumistreamin omilla nettisivuillaan. So here it is! Ei täyttä kultaa, mutta esimerkiksi Games ja Life Is Simpler in the Moonlight ovat todella onnistuneita sävelteoksia.

Onko tämä hyvä levy?

The Strokes - Angles (album leak)

update. The Strokes julkaisi laillisen streamin noin vuorokausi Anglesin vuodon jälkeen. Se on kuunneltavissa tästä. Itse julkaistu musiikki = good. Muiden vuotama musiikki = bad.

-

The Strokesin uusi studioalbumi Angles vuosi nettiin muutama tunti sitten. Ehkä tapahtumaa ei voitu estää, ehkä se olisi voitu, en tiedä. I got mixed feelings.

Nykyään bändien on annettava osa tekemästään musiikista ilmaiseksi kuluttajille. Tai tarkennetaan. Kuluttajien on saatava kuunnella bändien musiikkia ilmaiseksi netissä, world wide webin puolella. Elämme aikaa, jolloin huomioarvot toimivat oikein käytettyinä massiivisina triggereinä kaupalliseen toimintaan. Ihmiset ovat valmiita maksamaan aineettomasta tuotteesta, jos he pitävät siitä tarpeeksi paljon ja jos maksullinen versio on helpommin ja varmemmin saatavilla kuin ilmainen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että netin puolella ilmaiset palvelut (Youtube, Vimeo, Soundcloud jne.) toimivat tuotteen esittelijöinä, mutta kun kuluttaja haluaa tuotteen vaikkapa iPodiinsa, hän ostaa sen iTunesista tai vastaavasta palvelusta. Esimerkiksi musiikkiblogit toimivat kollektiivisena markkinointikanavana silloin kun kaikki kirjoittavat samasta bändistä tai biisistä. Ne lisäävät myyntiä.

Nettiin kannattaa siis ladata ilmaiseksi yksittäisiä kappaleita (tai musiikkivideoita tai kansitaidetta tai livepätkiä tms), mutta albumien logiikka toimii hieman toisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että viimeisten vuosikymmenten aikana albumikokonaisuus on vakiintunut musiikin perusyksiköksi. Albumi jäsentää bändin tuotantoa, sitä on helppo markkinoida, sen ympärille on hyvä rakentaa kiertueet, haastattelurumbat, tv-esiintymiset ja sen sellaiset. Ihmiset käsittävät musiikkimaailman albumijulkaisujen kautta, eikä sukeltava levymyynti ole muuttamassa tätä asiaa.

Kun kokonaisia albumeja vuodetaan nettiin ennen aikojaan, tapahtuu montakin epätoivottua asiaa. Jännite purkautuu. Loppuratkaisu paljastuu. Luonnollisesti tarve ostaa levy vähenee. Albumin promoaminen yksittäisiä biisejä julkaisemalla muuttuu turhaksi. Ihmisten yhtäaikainen kokemus hajaantuu monen päivän tai jopa viikon ajalle, jolloin yhteinen kokemus väljähtyy (vähän niin kuin kaikki eri ihmiset näkisivät olympialaisten kiekkofinaalin eri päivinä). Ja mikä tärkeintä / pahinta, yhtye tai sen tiedotusmogulit eivät enää itse pysty vastaamaan omasta uutisoinnistaan ja mahdollisen draaman luomisesta. Levyn markkinointi rampautuu.

En aio laittaa linkkiä The Strokesin uuteen levyyn, koska en halua, koska olen päättänyt etten linkkaa tai postaa kokonaisia levyjä, koska minun mielestäni se on musiikin vastaista (vaikka olenkin osin tekopyhä mielipiteessäni), koska se toimii vääränä esimerkkinä muille, koska albumin haluavat ihmiset löytävät sen kuitenkin, koska haluan nykyisten levykauppojen ja levy-yhtiöiden jatkavan mahdollisimman pitkään ja koska se on minun mielestäni yksinkertaisesti väärin.

Haluan olla luomassa sellaista maailmaa, jossa en välttämättä aina itse haluaisi elää.

The Strokes - Taken for a Fool & Machu Picchu

Kannattaa olla nopea, sillä kohta nämä ovat poissa netistä. Ja sitten taas netissä. Ja sitten poissa. Ja sitten taas netissä. Ja sitten poissa. Ja sitten jossain muualla. etc.

Kaksi leakanutta biisiä The Strokesin Angles-levyltä. Taken for a Fool ja Machu Picchu. Jos olen ymmärtänyt oikein, nämä ovat Nick Valensin kynäilemiä biisejä. Ne eivät kuulu bändin parhaimmistoon, ainakaan näin ensireaktiomaisesti nopeasti & lonkalta arvioituina. Varsinkin melodisesti molemmat tuntuvat vähän turhan sekavilta ja päämäärättömiltä. Ehkä aika ja kuuntelukerrat korjaavat asian.

edit. Okei, olin jo deletoimassa tuon ensireaktioni, koska parin tunnin repeat muutti jonkin verran mielipidettäni. Machu Picchun säkeistö on kiva, c-osa vänkä ja Casablancasin laulusuoritus rutkasti repäisevä. Taken for a Foolin kertsi on iskevä ja jopa tanssittava. Molemmat sopinevat hyvin Anglesin albumikokonaisuuteen, mutta en silti usko niiden olevan yksittäisinä biiseinä levyn top3:ssa.

Biisit ovat monessa paikassa, mutta ripataan nyt vaikkapa mu-sique-blogia.

The Strokes - Taken for a Fool
The Strokes - Machu Picchu

Tässä aikanaan nettiin laitettu 30 sec preview ja alla pari päivää sitten julkaistu bändi studiossa -tyylisen trilogian kolmas osa.



Albumi ilmestyy 22. maaliskuuta. It's going to be huge!

The Strokes - Life Is Simple in the Moonlight (SNL)

The Strokes esiintyi viime yönä (Suomen aikaa) Saturday Night Livessa. Kyseessä oli bändin ensimmäinen tv-esiintyminen yli viiteen vuoteen. Bändi esitti Under Cover of Darknessin lisäksi jo albumin 30 sec previewin perusteella omaksi suosikikseni nousseen Life Is Simple in the Moonlightin.

Lavasteet olivat hienot, bändi näytti niin hyvältä kuin voi, bändi soitti hyvin (vaikka Julian Casablancas lauloikin snadisti epiksessä ison osan biisistä), Nick Valensi soitti tyylikkään kitarasoolon ja keikutti päätään supercoolisti, ja Miley Cyrus näytti kivalta esitellessään bändin.

Itse biisi on Strokesin parhaita tunnelmapaloja, jopa melkein Trying Your Luckin veroinen.



Lisäksi fanit innoistuivat suunnattomasti, kun Casablancas karjaisi miehekkäästi Fuck it! Under Cover of Darknessin lopussa. Miksi? En tiedä, mutta ei se vahingolta vaikuttanut.



En usko, että mikään voi enää mennä pieleen Anglesin kanssa. Tämä comeback on 10/10 onnistunut.

The Strokes - You're So Right

The Strokes on vähän niin kuin tapetilla. Vähän niin kuin aika paljon tapetilla. Jotenkin olin ymmärtänyt, että You're So Right ei olisi Angles-albumilla ollenkaan, mutta näyttäähän se olevan.

Ei ihan 10/10-biisi, jos totta puhutaan, mutta aika jännän kuuloista Strokesia.

edit. Sony taistelee internetin julmia tuulimyllyjä vastaan poistattamalla biisejä netistä. Päivittelen tässä uusia uploadeja poistettujen tilalle aina kun ehdin. Mr. Sony, this is a war you can not win.

The Strokes - You´re So Right by pepearljam2010

edit. Niin kuin aiemmin oli luvattu, The Strokesin Under Cover of Darknessin video julkaistiin tänään 2. maaliskuuta. Se on aika perusveto ei-miinuksi-muttei-plussiakaan -tyylillä. Laitetaan se nyt tämän postauksen yhteyteen.

The Strokes - Angles (album sampler)

Whoaaaaaaaaaa! Pikku palaset jokaisesta The Strokesin Angles-levyn biisistä. Minähän en mahda mitään sille, että olen fani. Hyvältä kuulostaa & olen tyytyväinen levyyn jo tällä otannalla.

Siihen nähden, kuinka paljon Anglesia on markkinoitu paluuna juurille, se soundaa kuitenkin aika lailla erilaiselta kuin muut bändin levyt. Varsinkin laulusoundi ja synien käyttö ovat lähempänä Julian Casablancasin soololevyä kuin muita Strokesin tuotoksia.

Näin äkkikuulemalta Life Is Simple in the Moonlight saattaa olla suosikkini.

edit 1. Effing eff. Sony on poistattanut samplerin Youtubesta, koska se olisi saattanut lisätä levymyyntiä. Katsotaan....

...here it is!


edit 2. thestrokes.comiin uploadattiin myös video bändin studiomeiningeistä. Osa siitä on ennen julkaistua, osa julkaisematonta materiaalia. Ei oo kyllä ton samplerin jälkeen yhtään kova juttu.

The Strokes - Making of Angles (micro doc)

Niin, että kiitos nyt The Strokesin pojat tästäkin vähästä. Vuosi sitten julkaisitte yhdeksän minuuttia kestävän studio-ei-mitäänlyn Recording for next album PART 1 ilman Julian Casablancasia. Kakkososaa ei koskaan tullut. Ellei sitten tämä ole sellainen.

Minuutti ja neljäkymmentäkuusi sekuntia sellaista & tällaista kuvamateriaalia Angles-albumin nauhoituksista. Julian laulaa jotain, Fab pyörii ympäri ostoskärryissä, joku nauraa, joku puhuu, joku soittaa kitaraa, joku soittaa rumpuja, joku tekee jotain muuta. iPhonea esitellään ja keskaria näytetään. Osa materiaalista on samaa kuin vuoden takaisella videolla. Olisitte nyt samalla voineet tehdä tästä vaikka viisi minuuttia pidemmän. Or something.

The Strokesin seuraava uusi kappale You’re So Right julkaistaan 1. maaliskuuta. Se on b-puoli. Angels on ulkona 22. maaliskuuta, ellei se vuoda nettiin sitä ennen. Veikkaan, että ei vuoda. Under Cover of Darknessin video on kuvattu. Casablancas postasi videon kuvauksista yllä olevan valokuvan pari päivää sitten nettisivuilleen. Kuvan värit joko esiintyvät tai eivät esiinny valmiissa videossa.

The Strokes - Under Cover of Darkness

Tässä se nyt on. Uusi biisi The Strokesilta. Paljon vanhaa, jotain uutta. I’ve been all around this town / Everybody’s been singing the same song for 10 years. Niinhän se on.

Under Cover of Darknessin 30 sekunnin preview kuulosti vielä aika tavalliselta, mutta nyt koko kappaleen kuulleenna - onhan se hyvä. Tyylikäs paluu vanhaan. Minua ei haittaa, vaikka Strokesista kasvaisi omassa mittakaavassaan AC/DC:n kaltainen samaa levyä uudestaan toistava rockbändi. Ainakaan niin kauan kuin joka albumilla on muutama tällainen biisi.

Kappaleen voi ladata ilmaiseksi seuraavan 48 tunnin ajan Strokesin nettisivuilta. Käytännössä Under Cover of Darknessin voi downloadata kohta mistä tahansa. Ja tietysti streamata mistä tahansa. Ja halutessaan ostaa, jos on ostohenkinen ihminen. Kansi ainakin on komea.

The Strokes voi hyvinkin olla viimeinen bändi, jota fanitan aidosti loppuun asti. Oli se loppu sitten minkälainen tahansa.

The Strokes - Under Cover of Darkness (clip)

edit. 9.2.2011 - Biisi julkaistiin kokonaan tänään. Sen voi kuunnella tästä.

Ok, ei vielä mitään sen enempää, mutta Amazoniin on laitettu Strokesin uudesta sinkusta perusmittainen 30 sekunnin clippi. Sen voi kuunnella täällä. (edit. Tai nyt myös tuosta alta.)

Näin äkkiä kuunneltuna kuulostaa aika tavalliselta.

Sinkku julkaistaan virallisesti 11. helmikuuta. Netin isot pojat ovat tietäneet kertoa, että Strokes uploadaisi kappaleen nettiin pari päivää aikaisemmin.

Maybe or maybe not rare songs by The Strokes

Strokesin basisti Nikolai Fraiture paljasti tänään tai eilen BBC:n Radio 1:n haastattelussa, että yhtye julkaisee neljännen studioalbuminsa huhtikuussa. Fraiture kuvaili uuden levyn kuulostavan soundillisesti Room On Firen ja First Impressions of Earthin välimuodolta. Olen asiasta hyvinkin innoissani, koska itselleni Strokes on ollut 2000-luvun parhaita & tärkeimpiä bändejä.

Strokesille kävi vuosituhannen alussa ns. perinteiset, kun Is This Itiä hehkutettiin liikaa. Ei liikaa siihen nähden kuinka hyvä levy se on, vaan liikaa siinä mielessä, että se ei kuitenkaan ole ihan joka jampan perusalbumi. Hehkutuksesta johtuen myös Strokesia ymmärtämättömät ja musiikkimaussaan horjuvat henkilöt joutuivat sitä diggailemaan, ja kun väistämättömän backlashin aika koitti, palstatilaa alettiin täyttää maailman yliarvostetuin bändi -tyylisillä kirjoituksilla.

First Impressions of Earthista on ehtinyt kulua jo viisi vuotta. Tällä välin Albert Hammond Jr on ehtinyt julkaista kaksi sooloalbumia ja Julian Casablancas yhden. Nick Valensi on saanut lapsia, Nikolai Fraiture viritellyt Nickel Eye -sivuprojektiaan ja Fabrizio Moretti eronnut Drew Barrimoresta ja rumpuloinut Har Mar Superstarin taustabändissä.

Jos Strokesilla menee kaikki muu päin hittoa, yhtye voi aina ryhtyä maailman hienoimmaksi cover-bändiksi.

Hawaii


Life Is A Gas


Mercy, Mercy Me ft Eddie Vedder and Josh Homme


Modern Girls & Old Fashion Men ft. Regina Spektor