[Avautuminen]
Oh well. Antti päivittää blogiaan nykyään lähinnä öisin, koska tietyt osat Bloggerista näyttävät toimivan vain silloin. Ja tietyt osat eivät silloinkaan. Ja kuin sattuman iskusta tietyt osat Facebookista näyttävät toimivan paremmin öisin kuin esimerkiksi iltapäivällä, jolloin mikään Antin profiilin osa ei toiminut. Niin että ei kai tässä sit sen kummempaa. Toimimaton teknologia on Antin ainoa vihollinen. Helkkari kun ovat ilmaisia, niin ei oikein voi liittymääkään irtisanoa.
Joka tapauksessa, teknisten ongelmien (ja Antin muiden kiireiden) takia suuri Flow Festival -saaga ei saanutkaan perjantaina päätöstään. Toivottavasti lauantaina saa. Ja toivottavasti tuo oikean palkin Popular right now -widget alkaisi taas toimia.
[/Avautuminen]
Ville Leinonen on artisti, joka ansaitsisi huomattavasti järkevämpiä lauseita biisiensä kylkeen kuin mitä Antti on pystynyt hänelle tarjoamaan. Varsinkin kun kyseessä on henkilö, jota olen aidosti ja oikeasti fanittanut 2000-luvun alussa, ja erityisesti, kun tuon ajan jälkeen taisin aikuistua juuri sen tarvittavan määrän, etten enää taivu tyylipuhtaaseen fanitukseen. (Arvostukseen, diggailuun, innostumiseen, hehkutukseen ja huumaantumiseen kylläkin.)
Leinonen sanoi aikanaan iskelmäcovereita sisältäneen Hei!-albuminsa haastattelussa, että jos tämä levy ei nyt lähde myymään, hän palaa juurilleen, kokeellista ja avantgardistista musiikkia tekemään. Ei lähtenyt ja Ville palasi. Puolitoista vuotta sitten ilmestynyt Majakanvartijan uni oli hyvin leinosmainen julkaisu, mutta ei missään mielessä helppo tai jokaisen makuun sopiva. Eikä näytä 7. syyskuuta julkaistava Auringonsäde/Pommisuoja -albumikaan olevan.
Fonalin julkaiseman levyn ensimmäinen maistiainen Ensimmäistä kertaa tarjoaa akustista kitarointia, synakihinää, urkunuotteja, hyönteisvauvan & kukkaniityn, Paula Vesalan ja Villen itsensä. Äänet liukuvat kuulokkeesta toiseen, makuuhuoneen oloinen tila on läsnä, laulusoundi on paljaampi kuin mikään ja tuotanto todella pelkistettyä.
Olen liikkunut musiikkimaultani kauemmaksi siitä materiaalista, jota Leinonen nykyään tekee. En epäile sekuntiakaan Villen vilpittömyyttä tai omistautumista asialleen, mutta välillä minun on vaikea päästä sisälle hänen säveltaiteeseensa. Majakanvartijan uni vei mennessään kokonaisuutena. Toivottavasti Auringonsäde/Pommisuojakin vie.
Ville Leinonen: Ensimmäistä Kertaa by Fonal Records
lauantai 20. elokuuta 2011
Ville Leinonen (feat. Paula Vesala) - Ensimmäistä kertaa
Tunnisteet:
Ensimmäistä kertaa,
Ville Leinonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti