Big Wave Riders julkaisi kaksi remixiä

Big Wave Ridersin tasaisenlaadukkaalta debyyttialbumilta julkaistiin juuri kaksi remixiä. Niistä toinen on Avesin, toinen Sefere Sound Systemin tekemä, eli kotimaisin voimin mennään. Aves on kääntänyt Sunny Seasonin perinteisesti kaikuilevaan muotoon, kun taas SSS:n versio Stuck in Reversestä poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä. Big Wave Ridersin albumi Life Less Ordinary on Stopshakehonygon suosituslistalla ja vuoden parhaiden kotimaisten joukossa. Osta se!

Big Wave Riders - Sunny Season (video)

Big Wave Riders jatkaa Solitin laadukkaiden julkaisujen sarjaa tuoreella albumillaan. Jo aikaisemmin netissä julkaistusta Sunny Seasonista ilmestyi tänään video.

Stopshakehoneygon suosikkina blogin alusta saakka pysytellyt Big Wave Riders julkaisee ylihuomenna perjantaina debyyttialbuminsa Life Less Ordinary. Maalailen levystä niin sanotulla monipuolisemmalla pensselillä myöhemmin tällä viikolla, mutta pakkohan bändin uudesta musiikkivideosta on jotain mainita.

Yhtyeen soundi- ja rytmimaailma on kuluneen vuoden aikana siirtynyt 2000-lukulaisesta indierockista muutamia isoja harppauksia 90-luvulle, ehkä lähinnä Manchesterin suuntaan, Oasista edeltävään aikaan. Käytännössä bändi onnistuu olemaan muodikkaampi näin, häivytettyään biiseistään muutaman vuoden takaiset trendimelodiat ja ryhdyttyään tekemään enemmän itseltään kuulostavaa musiikkia.

Sunny Seasonin videon on ohjannut yhtyeen laulaja ja pääasiallinen lauluntekijä Teppo Meriläinen. Kameran takana ovat olleet Antti Linko, Pyry Kovanen ja Patrick Lindholm. Tarjolla on soittoa, värejä ja kaleidoskooppimaisia ominaisuuksia.

Big Wave Ridersin voi nähdän esiintymässä ainakin seuraavissa tilaisuuksissa.

25.08. Block Party, Lahti
31.08. Tavastia, Helsinki (+ Merries)
07.09. Kissojen Yö, Korkeasaari, Helsinki
14.09. Doris, Tampere
29.09. Dynamo, Turku
21.12. O´Connells, Tampere

Big Wave Riders - Republic Of The Average (Paperfangs Remix)

Hey yeah hyvää työtä pojat! Kaksi Antin kotimaista suosikkia yhteistyössä. Muun muassa erinomaisista Wichesistä ja Vastest Plainsista tuttu Paperfangs remixaamassa kaikesta hyvästä tutuksi tullutta Big Wave Ridersia.

Alan ehkä olla jo hieman biased näiden artistien kohdalla, varsinkin kun niiden jäsenet niin mukavia tyyppejä, mutta minkäs sille mahtaa, jos henkilökohtainen hyvänolontunne herää. Republic Of The Average on remixissä säilyttänyt ison osan alkuperäisestä ilmeestään, eikä sitä ole runnottu mihinkään tiettyyn genreen sopivaiseksi. Kappaleen alkuun laitetut puheosuudet tuovat oivaa lisää tulkintaan.

Lisää tällaista.

Big Wave Riders : Republic Of The Average (Paperfangs Remix) by Soliti

Big Wave Riders - Big Wave Riders EP

Hei! Big Waver Ridersin debyytti-ep on vapaasti kuunneltavissa vielä tänään, joten jos et ole vielä siihen tutustunut niin....

Big Wave Riders EP on bändiä seuranneille turvallinen tapaus, sillä sen seitsemästä kappaleesta viisi on julkaistu jo aiemmin. Big Sound, Republic of the Average ja It's Funny Things Aren't Gonna Change lämmittivät mieltä jo viime vuonna, Skate or Die kuului blogin hehkutetuimpiin biiseihin alkuvuodesta ja Behind These Walls loppukesästä. Ei siis voi pitää suurena yllätyksenä, että mielestäni ep on hyvin onnistunut.

Big Wave Riders on luonut perinteisiä elementtejä käyttämällä ajanmukaisen yhdistelmän kitaravetoista indierockia, joka ei kappalemateriaalinsa puolesta häviä lainkaan ulkomaalaisille verrokeilleen. Bändillä on oma, tunnistettava soundinsa, joka kuulostaa tutulta mutta ei kopioidulta. Usein mainitut The Clash, Stone Roses tai vaikkapa ____________(omavalintainen nyky-indiepumppu) toimivat toki pätevinä referensseinä, mutta suoraan esikuvien palvontaan bändi ei ole sortunut.

Yhtyeen debyytti ei ole täydellinen. Soundillisesti (ts. äänitysteknisesti) se ei ole master class -tasoa, ja vaikka julkaisun hienoimmat hetket ovatkin todella hienoja, ep:llä ei ole varsinaista punaista lankaa. Se on eräänlainen kokoelma tai dokumentti siitä, mitä Big Wave Riders on tehnyt ensimmäisen vuotensa aikana. Tällaisenaankin Big Wave Riders EP on tosin erinomainen käyntikortti bändiltä, joka on alusta asti tiennyt mitä on tekemässä, mistä lähtökohdista ja millä filosofialla.

Aikanaan ilmestyvältä albumilta on syytä odottaa suuria.

edit. Levy on nyt ostettavissa myös iTunesista. Yeah!

Big Wave Riders - Behind These Walls

Minulla on unelma. Jonakin päivänä Big Wave Ridersilta ilmestyy 12" ep, kaksi biisiä molemmilla puolilla, värilliset kannet paksua hyvälaatuista pahvia, raskas vinyyli, printattu sisäpussi, rajoitettu painos. Ehkä niin, että kolme omaa biisiä ja joku yllättävä (muttei geneerisellä indiemittarilla yllättävä, vaan oikeasti yllättävä) cover. Eli vaikka Paul Simonia tai Totoa, mutta ei Rihannaa tai Mötley Crüeta. Tai okei, Mötley Crüen Home Sweet Home käy. But u know, ei mitään ironiaa.

Omistan kyseisiä julkaisuja kaksi kappaletta. Toista kuuntelen, toinen on vakuumipakatussa suojamuovissa. Sitä ei soiteta ikinä. Sitä ei edes osoiteta sormella. Se on aarre.

Siitä on tullut älyttömän arvokas keräilyharvinaisuus, koska Big Wave Riders on iskenyt debyyttialbumillaan kunnarin. Orkesteri on tehnyt levyn, joka on nostanut sen samaan liigaan Arcade Firen, Girlsin ja Ariel Pink's Haunted Graffitin kanssa. Pitchfork kehuu, BBC noteeraa, NME yrittää omia yhtyeen omakseen, Rolling Stone lähettää toimittajansa seuraamaan bändiä kuukausia kestävän maailmankiertueen ajaksi.

Maailman musiikkilehdistön silmät kääntyvät Suomeen, kun jokainen lehti yrittää löytää seuraavan Big Wave Ridersin. Ja he löytävät. French Films, Neufvoin, The New Tigers, Delay Trees, The Wha's, Waves of Echo, Zebra and Snake, The Casbah, vanhoista suosikeista Rubik, Magenta Skycode, I Was a Teenage Satan Worshipper ja niin edelleen. Bändit repäistään blogosfääristä Lollapaloozaan, Primaveraan, Glastonburyyn ja muille isoille festareille.

Big Wave Riders muuttaa New Yorkiin äänittämään toista albumiaan. Suomeen kantautuu katkonaisia tietoja huuruisen villeistä juhlista, tappeluista, pidätyksistä ja skandaaleista. Anssi hyppää kokaiinipäissään hotellihuoneen parvekkeelta mutta kuin ihmeen kaupalla selviää kahdenkymmenen metrin pudotuksesta. Petri katoaa puoleksitoista kuukaudeksi jonnekin, ja hänestä kuullaan vasta, kun selviää, että hän on mennyt Vegasissa naimisiin kolmen eri stripparin kanssa. Teppo järjestää Meksikossa villit kuolemanajot, joissa neljäkymmentä juhlavierasta istutetaan kukin oman helikopterinsa ohjaimiin, ja kopterilaivue lähetetään helvetinkyytiä USA:n rajan yli ilmatorjunnan tykinluoteja väistellen.

Aleksi ja Lauri perustavat keskenään happopäisen elektrocombon Big Nightmare Bangers, joka vuokraa ensimmäisen keikkansa areenaksi Madison Square Gardenin. Konsertti myydään loppuun puolessa tunnissa, mutta esiintyminen peruuntuu, kun selviää, että miehet ovat ampuneet kattohuoneistonsa ikkunasta konekivääreillään alas neljä miehittämätöntä mainoskuumailmapalloa. Kumpikaan ei muista tapauksesta mitään. Heidät tuomitaan sakkoihin, mutta orkesterin on palattava valtavan painostuksen alla Suomeen.

Big Wave Ridersin kakkoslevy on täynnä psykedeelistä autotallisuhinaa. Avokätisten lahjusten avulla viisumit ostaneen bändin lehdistötilaisuudet muuttuvat väkivaltaisiksi kaaoksiksi Lontoossa ja Los Angelesissa, kun orkesteri hyökkää toimittajien kimppuun, aseinaan metrin mittaiset, Suomesta lennätetyt koivunhalot. Fox News toivottaa bändin syvimpään helvettiin tekojansa miettimään. New York Times kirjoittaa yhtyeen herättäneen kaksi vuosikymmentä kuolleena maanneen Rock'n'Rollin jälleen henkiin.

Pitchfork alkaa albumille arvosanan 9.8. Se voittaa kolme Grammya ja sitä myydään yli 20 miljoonaa kappaletta. Orkesteri kutsutaan Itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan. Seuraavan päivän lehdet ovat täynnä kuvia kättelyistä, jossa jokainen bändin jäsen vuorollaan yrittää suudella istuvaa presidenttiä suulle. Bändi perustaa oman uskonlahkon, joka ehtii toimia kaksi ja puoli viikkoa ennen kuin kaikki kyllästyvät asiaan. Orkesteri ostaa kolme neljäsosaa Lapista ja sulkeutuu vaikeaa kolmatta albumiaan nauhoittamaan.

Puolentoista vuoden päästä Helsingin Sanomat selvittää, että pohjoiseen rakennetut luksuslukaalit ja hehtaarien kokoiset äänitys-, elokuva- ja varastohallit ovat tyhjillään. Bändin jäsenet ovat kadonneet, eikä heitä löydetä enää.

Behind These Walls by Big Wave Riders

Big Wave Ridersin digitaalinen debyytti-ep ilmestyy 7. syyskuuta. Soliti julkaisee.

Big Wave Riders - Skate or Die

(pic: Sakari Karipuro)

Yeaaa! Stopshakehoneygon viime vuoden kotimainen suosikkibändi Big Wave Riders on viimein julkaissut uuden biisin. Tai ainakin melkein uuden. Tai joo, biisi ei ole uusi, mutta sitä ei ole julkaistu kokonaisena versiona. Joten kai se jossain mielessä on uusi.

Ja hyvältähän Skate or Die kuulostaa. Alun fiilistelyineen ja hienoine rytminvaihdoksineen se on vahvasti vuoden parhaiden kotimaisten kappaleiden joukossa. Lisäksi biisin kitarointi on poikkeuksellisen komeaa ja Skate or Die laulun nimenä kuolemattoman hyvä. What's not to love?

Kappale on julkaistu osana Crash Avenue Comp Series -nettialbumia. Koko levyn voi ladata itselleen ilmaiseksi, mikä tietysti on oikein mukavaa.

Big Wave Ridersin on käsittääkseni määrä julkaista ep joskus tässä, vaikka en nyt pienellä etsimisellä löytänyt lähdettä muistikuvalleni. 23. tammikuuta bändi kirjoitti Facebookissa Get busy recording or get busy dying! Tight ass material coming soon folks!, joten kai tuo jotain sen suuntaista merkitsee.

Yhtyeen edesottamuksia voi seurata Facebookin lisäksi Twitterissä ja Soundcloudissa.

Best Tracks of 2010 (10-1)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

#10 Big Wave Riders – Big Sound
Big Wave Riders on se kotimainen yhtye, josta minä olen tänä vuonna intoillut eniten. Näyttäisi siltä, että indiepiireissä ollaan nyt samanlaisessa tilanteessa kuin progetyypit olivat 70-luvulla Wigwamin, metallipäät 80-luvulla Stonen ja altsuilijat 90-luvulla Flaming Sideburnsin kanssa. On hienoa, että tällainen bändi tulee Suomesta. Myös minulla positiivinen ensikosketus bändiin tapahtui Big Soundin kautta.

Big Wave Riders - Big Sound by Big Wave Riders

#9 Sleigh Bells – Infinity Guitars
Mietin muutamia hetkiä, minkä kappaleen Sleigh Bellsin loistavaakin paremmalta Treats-levyltä valitsisin. Bändi julkaisi Infinity Guitarsin sinkkuna jo viime vuonna, mutta toisaalta albumi ilmestyi tänä vuonna, joten whatthehell. Minun on mahdotonta olla huitomatta nyrkillä ilmaan lopun rymistelyn aikana. Tosin teen sen hillitysti, koska olen jo aikuinen.


#8 Neufvoin – Polar Song
Jos Big Wave Riders on mielestäni vuoden paras kotimainen yhtye, Neufvoinin Polar Song on vuoden kotimainen kappale. Miia, Tomi ja Sami intoilivat kukin tahoillaan yhtyeestä lokakuussa ja hyvä niin, sillä printtimedian puolella Polar Songia ei taidettu juuri noteerata. Omissa kirjoissani biisi sijoittuu samaan kotimaisten esitysten all-time-best-ever-kategoriaan kuin esimerkiksi City and the Streets, Luvher or Hater, Pupu Tupuna, Machine tai Pour Beibinoire.

Polar Song by Neufvoin

#7 Arcade Fire – Suburban War
Arcade Firen The Suburbs ei pettänyt, vaikka se olikin ehkä vähän tavanomaisempi kuin bändin aikaisemmat albumit. Tai ei ehkä tavanomaisempi, mutta pienemmällä paatoksella väännetty. Tykästyin levyn kappaleista eniten Suburban Wariin jo ensimmäisellä kuuntelulla.


#6 The Naked & Famous - Young Blood
Olen huomannut, että useimmat best of -listojeni laulut ovat (ainakin sanoituksiltaan) surullisia/kaihoisia esityksiä, joissa kaivataan jotain, oli se sitten mielenrauhaa, omasta elämästä kadonnutta henkilöä tai sitä joka ei koskaan omaan elämään saapunut. Joko kaihotaan tai raivotaan, tilanteesta riippuen. Young Blood tuntuu vetävän samasta narusta, mutta positiivisella tavalla.


#5½ Sufjan Stevens - I Walked
Minäpä se olenkin varsinainen best offien tekijä. Sufjan Stevens sujahtaa hienosti sijalle viisi ja puoli, koska olin jo ehtinyt saada listan täyteen. Lupasin itselleni, etten näpelöi valintojani, mutta kerrankos sitä (taas) päätöksistään lipsuu. Vaikka ihastumiseni I Walkediin on vasta muutaman päivän ikäinen, olen varma, ettei laulun teho katoa mihinkään tulevien kuukausien aikana. Olisikohan se jotain 4-5 tuntia, kun eilen kuuntelin kappaletta. Ja ehkä tänään samat. Maaaaginen veto.


#5 Perfume Genius – Mr. Peterson
Useilla artisteilla on ongelmia uskottavuutensa kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään laulukilpailusta saatua epäuskottavuusstigmaa vaan sitä, että heidän esityksiään on vaikea uskoa todeksi. Jos nuori bändi laulaa olevansa "koukussa" tai "sekaisin" tai "päästään vialla vuoksesi sun" ei kannata ihmetellä, jos pirkkalalainen post alt konkari tulee taputtamaan olalle ja sanoo, että kyllä se siitä, ota tästä vaivojesi vastineeksi vaikka suklaapatukka. Mr. Petersonin tarina ei välttämättä ole tosi, mutta Perfume Geniuksen kappaleeseen luoma tunnelma on. Ja sillä on merkitystä.


#4 Crystal Castles ft. Robert Smith - Not in Love
Yksi nykyindien hienouksista on se, ettei bändien välttämättä tarvitse harjoitella vuosikausia, omistaa satojen eurojen soitinarsenaalia tai edes vuokrata treenitilaa. Jos miljoonia tienanneet heput pystyvät tekemään uuden albuminsa iPadilla, miksi siihen ei pystyisi makuuhuoneessaan demoja vääntävä popparinalku? Hyvin usein makuuhuoneneroilta puuttuu kuitenkin kaksi asiaa. Toinen on poikkeuksellinen laulutaito, toinen on karisma. Not in Lovessa Crystal Castles sai sen, mitä klassikon tekoon tarvitsi - Robert Smithin.


#3 Radio Dept. - Never Follow Suit
I want to, I always wanted to belong to the freak scene, or anyone who had set their mind to never follow suit again, because they have to. Clinging to a Scheme on todella tärkeä levy, jolta olisin valinnut listalleni montakin kappaletta ilman biisi per bändi -sääntöäni. Never Follow Suit on noussut levyn suurimmaksi suosikikseni (ohi Heaven's on Firen ja This Time Aroundin) sanoituksensa takia.


#2 James Blake – I Only Know (What I Know Now)
Kirjoitin marraskuussa näin: "On tapahtunut jotain mystistä. Olen viimeisen vähän yli vuorokauden aikana kuunnellut I Only Know'ta kymmeniä kertoja. Meaning, jos kappaleen ehtii kuunnella tunnissa 11 tai 12 kertaa, olen viettänyt sen kanssa monta tuntia, tästä ajasta jopa yllättävän ison osan keskittyneesti kuulokkeet päässä. Enkä vieläkään ole kunnolla kyennyt ratkaisemaan sitä." Pari päivää siinä meni.

James Blaken 7. helmikuuta julkaistava debyyttialbumi lienee vuoden päästä usealla best of 2011 -listalla. 2011 saattaa muutenkin olla vuosi, jolloin sävellyksensä tuotannollisin keinoin silpovat artistit muodostavat oman genrensä (enkä puhu nyt dubstepistä).


#1 Girls – Carolina
Girlsillä näyttää olevan uskomaton itseluottamus tekemiseensä. Harva bändi olisi tohtinut tehdä Carolinasta liki kahdeksanminuuttista, hitaasti huippuunsa kehittyvää teosta. Kappaleessa tapahtuu niin paljon hienoja asioita, että tuntuisi ilon pilaamiselta luetella ne kaikki. Kannattaa nyt kuitenkin kiinnittää huomiota esimerkiksi sanojen merkityksen yhteispeliin sävellyksen ja taukojen kanssa, taustakuoron Crystals-viittaukseen ja lopun kaikutekniseen soundimuutokseen.

I'm going to pick you up baby, throw you over my shoulder, take you away, I'm going to carry you home, to Carolina, Carolina, away to Southern Carolina, and then I'll never let you go.

Girls ei enää kaihoa sinne jonnekin. Yhtye on jo matkalla.

Something good (part 8)

Vetelen Something goodin kanssa vanhalla systeemillä vielä tämän viikon loppuun, minkä jälkeen mietin nuo oikean marginaalin biisipäivitykset uudelleen. Tuntuu hölmöltä uploadata samoja biisejä kahteen kertaan yhden viikon aikana, ja samaten tuntuu hölmöltä tehdä blogipäivityksiä, jotka eivät näy missään feedeissä. But u know..nyt vielä näin.

Viime viikolla Antti oli vähän/vähän enemmän/tosi paljon innoissaan näistä esityksistä:

#5 PJ Harvey - The Last Living Rose
Pikku hiljaa odottelen sitä hetkeä, kun alan jälleen pitää PJ Harveysta. Ehkä se tapahtuu ensi vuoden puolella. PJ on tietysti aina PJ, mutta minulla näyttää olevan innostusvamma näiden uusien biisien kohdalla.


#4 Dum Dum Girls - Trees and Flowers
Olen pitänyt aina paitsi lofistelystä, myös sympaattisen horjuvasta popmusiikista. Dum Dum Girls toistaa pitkälti samoja tyylillisiä ja musiikillisia keinoja kuin monet muutkin, mutta tekee sen ns. kivasti.

TREES & FLOWERS by wearedumdumgirls

#3 jj - Let Them
jj:n vähän ennen joulua julkaistu mixtape Kills on ladattavissa esimerkiksi täällä. Valtaosa noista biiseistä on itse asiassa aika paskoja vetäisyjä. Let Them ei ole.

yours0158 from Sebastian Järnerot on Vimeo.

#2 The Naked And Famous - Girls Like You
Naked and Famousin Young Blood on tämän vuoden tarttuvimpia popralleja. En ollut kuunnellut juuri lainkaan bändin albumia Passive Me, Aggressive You ennen kuin nyt. Se ei ole 100% ässä, mutta sillä on muutama 100% ässä biisi.


#1 Big Wave Riders - It's funny things aren't gonna change (Live)
Jos ei Big Wave Ridersia tunne niin kannattaa tuntea.

Big Wave Riders - It's Funny Things Aren't Gonna Change (Live)

Ihan tosi piti kirjoittaa pitkät pätkät Big Wave Ridersista, mutta tehdäänkin tiivistetty yhteenveto ranskalaisin viivoin [via univaje & aamuvuorossa jouluaattona].

- Big Wave Riders on minun suosikkiyhtyeeni tänä vuonna perustetuista uusista kotimaisista orkestereista
- Ensi vuosi tuonee bändille vielä suurempaa suitsutusta kuin tämä vuosi toi
- It's Funny Things Aren't Gonna Change on huisi kappale
- Bändi on parempi livenä kuin levyllä <- voittajakonsepti -> jos tuottaja osaa taltioida oikein ns. majic momentit studiossa