Friends - I'm His Girl

Tähän on tultu. Antti on ollut kaksi kuukautta uudessa työssä kovalla sykkeellä, kovalla vännöllä, kovilla työtunneilla ja kovalla motivaatiolla, mikä on johtanut väkisinkin blogin pienoiseen säästöliekittämiseen. Että eipä silti, kyllä nämä vuosilistaukset ja sen sellaiset saan tehtyä, aika kattavastikin, mutta kun uusien bändien bongaukseen on huomattavasti vähemmän aikaa käytettävänä, moni oiva kokoonpano menee sivu suun.

Niin kuin vaikka lukuisten blogien suosikkipumppu Friends, jota kuuntelin ensimmäistä kertaa vasta tänään, ainakin muistaakseni, kun Hietalan Antti postasi I'm His Girlin facebokkeensa.

Tiedonhakumielessä ärsyttävästi nimetty Friends on yhtä kuin laulaja Samantha Urbani, basisti-perkussionisti Lesley Hann, kitaristi-kiipparisti Nikki Shapiro, basisti-kiipparisti Matthew Molnar ja rumpuloija Oliver Duncan. Tyttövetoisesti ja tyylitietoisesti Brooklynistä. I'm His Girl ilmestyi kuukausi sitten singlenä. Lucky Numbers julkaisi.

Kiilannee vuoden top100-biisien joukkoon.

The New Tigers - Toffee/Chocolate

No nyt ja tässä ja tänään! Kaksi uutta biisiä The New Tigersilta, niin kuin yhtye itse ja levy-yhtiö Soliti eilen lupailivat. Kappaleiden saatetekstissä kerrotaan seuraavaa:

As if by magic, two new The New Tigers tracks have been found in the cupboard. Outtakes from the bands self titled debut album, enjoy the tasty Toffee (available to download) and stream the melt your hearts instrumental of Chocolate.

Toffee on The New Tigersia surisevimmillaan, Chocolate taas maalailee rauhallisemmin. Bändin kovasta tasosta kertoo jotain se, että kumpikaan kappaleista ei kuulosta varsinaiselta ylijäämäpalalta, vaan molemmat olisivat sopineet oikein hyvin yhtyeen loistavalle debyytille.

Ja tuo kansikuva on kökössä inkkarimaisuudessaan paitsi älytön myös aika mieleenpainuva.

The New Tigers : Toffee/Chocolate by Soliti

The New Duncan Imperials - Lenkkimakkaraa!

Aikaisemmin tänään päivällä Zebra and Snake postasi Facebookiin seuraavan kysymyksen.

Ok friends, let's get wild! Where can a decent man buy himself a decent pair of ZEBRA print pants/jeans? Any ideas?

Mieleen tuli heti The New Duncan Imperials. Ja 90-luku. Ja Gaga Goodies. Ja Miettinen. Ja hassuttelu. Ja seepra-asut. Ja hölmöily. Ja ystäväni Anssin kommentti, kun soitin hänelle kappaletta Lenkkimakkaraa!.

Niin et kai sää oikeasti pidä tästä?

High Highs - Flowers Bloom (video)

Olen joitakin kertoja aikaisemminkin kirjoittanut australialaisesta (mutta nykyään New Yorkista käsin operoivasta) High Highsista, ja joka kerta postaus on käsitellyt jotain ihan muuta kuin bändiä tai sen musiikkia. Niin että nyt että siis lyhyesti perussetti että jotain yhtyeestäkin että.

High Highsiin kuuluu kolme henkilöä, Jack Milas, Oli Chang ja Zachary Lipkins. He kertovat vaikuttajakseen hiljaisuuden, mikä on hyvin josephhaydnmaista, mutta muuten pääpiirteiltään sympaattista. Yhtyeen High Highs -ep ilmestyi tiistaina Small Platesin kautta. Levyllä on neljä biisiä, muun muassa hypnoottisen kauniit Flowers Bloom ja Horses, joiden tahdissa fiilistelin petäjän kokoisessa univajeessani viime talvena. Ep on julkaistu 10-tuumaisena, Soundcloudina ja Bandcampina.

Aikaisemmin tällä viikolla High Highs oli esiintymässä Lontoossa ja muun muassa The Sunday Times huomioi orkesterin Breaking Act -palstallaan. Myös esimerkiksi Pitchfork ja NPR ovat kirjoittaneet bändistä. Kotimaisista tekijöistä innostustaan on Stopshakehoneygon lisäksi tuonut julki ainakin Slow Shown Juhani. Jutuissa käytetään usein sanoja ilmavuus, kauneus, unelmallisuus, harmonia, surumielisyys ja omistautuminen.

Flowers Bloomin video ei tarjoa sisällöllisesti paljoa, mutta se sopii biisin tunnelmaan.

Regina - Ui mun luo

Reginan hirvittävän hyvältä Soita mulle -levyltä on nostettu nettijulkaisuun uusi kappale Ui mun luo. Ilmestyttäjänä on Line of Best Fit -sivusto. Kaikki kaikkien ylistykseen taipuvaiset sanat Reginasta pitävät pääosin paikkansa, joten turhapa tässä on sen enempää julistaa.

Olisi muuten aika komeaa, jos Regina julkaisisi livelevyn, sen verran hienosti uudet ja vanhat kappaleet elävässä muodossa ovat tänä vuonna toimineet. Yhtye on mahdollista nähdä tämän vuoden puolella vielä kolmella keikalla.

24.11. Bar Kino, Pori
25.11. Klubi, Turku
26.11. YO-Talo, Tampere

Regina - Ui Mun Luo by The Line Of Best Fit

The Vaccines - Tiger Blood (video)

The Vaccinesin uudehko kappale Tiger Blood ei ole muuttunut yhtään huonommaksi tai paremmaksi kuluneiden viikojen aikana. Nyt siihen on tehty video, joka on samalla tavalla hyvä ja keskitasoa kuin itse kappalekin.

Yhtyeen tupla-A-puolisingle Wetsuit / Tiger Blood ilmestyy 4. joulukuuta. Kuten kuukausi sitten oli puhe, biisin on tuottanut The Strokesista tuttu kitaroija Albert Hammond Jr. Videosta vastaavat ohjaaja Ollie Murray ja kameristit Vanessa Whyte, Toby Ross-Southall sekä yhtye itse. Keikalla ollaan ja kiertueella ja vapaalla. Perus, mutta ihan kivasti perus.

Kaikkinensa The Vaccines osaa tekemänsä homman oikein hyvin. Orkesterin kappaleet ovat helposti sisäistettäviä, stomppaavasti rullaavia indierockpaloja, joita kuuntelee enemmän kuin mielikseen pieninä annoksina. Huonona puolena on se, että nyt kun potentiaali on käytössä ja forward momentum laskussa, bändin pitäisi tehdä jotain mielenkiintoisempaa ollakseen myös ensi vuonna hot & relevant.

Ehkä niin ei käy, mutta kuten Brian Epstein joskus sanoi, the next good song is always the next big thing. Eli kai näilläkin pärjää.

K-X-P - Easy (video)

Nyttemmin jo Pitchforkin ja NME:n noteeraamalta K-X-P:ltä ilmestyi reilu viikko sitten musiikkivideo syyskuun alussa julkaistusta kappaleesta Easy (Infinity Waits). Videon lisäksi 14. marraskuuta julkaistiin kolmen biisin Easy EP niin fyysisenä kuin netillisenäkin versiona. Koko ep on kuunneltavissa Soundcloudissa ja syyskuinen hehkutukseni levyn nimikappaleesta luettavissa täällä.

Videon toteutuksesta vastaa Koja eli Tobias Eiving ja Ulrika Axen. He tekevät musiikkivideoiden lisäksi lyhytelokuvia ja mainoksia, ja heidän asiakkaitaan ovat olleet esimerkiksi Mika Touring, Polydor, V&A, Fake DIY ja Body Shop. Alun perin kaksikko on kotoisin Ruotsista, mutta nykyään he vaikuttavat Lontoosta käsin.

Jos K-X-P ei ole entuudestaan tuttu, mainittakoon, että kyseessä on krautistista elektrorockia soittava suomalainen supergroup, johon kuuluvat Timo Kaukolampi, Tuomo Puranen sekä vuorottelevat rumpalit Anssi Nykänen ja Tomi Leppänen. Yhtye julkaisi reilu vuosi sitten debyyttialbuminsa K-X-P.

Easy EP:n on julkaissut Manchesterista kotoisin oleva Melodic.

Black Twig - Death Scene

Mieleeni alkaa yhä varmemmin sementoitua se universaalisti paikkansa pitävä totuus, että Suomessa tehdään tällä hetkellä parempaa musiikkia kuin on koskaan tehty. Kotimaisilla bändeillä oli vuosikymmenten ajan kiusallisena tapana tulla vuosi pari trendien perässä, soundata halvalta tai jopa nololta tai vääristää alkuperäiset vaikutteet vähän hassuihin slaavilaisiin muotoihin. Jos onnistuttiin, se tehtiin joko kokeellisen ja äkkiväärän tai raskaan ja metallisen ilmaisun kautta. Ehkä paria legendaarista poikkeusta lukuunottamatta.

Vuonna 2011 ei ole ollut sellaista kuukautta, jonka aikana jokin kotimainen yhtye ei olisi tarjonnut tajuttoman upeaa säveltaidetta, niin biisien, tuotannon, soittamisen, tyylikkyyden, ajankohtaisuuden tai ajattomuuden puolesta. Black Twig nousi lokakuussa ns. suurten lupausten joukkoon kappaleellaan Lake Song, ja Death Scene jatkaa samalla linjalla, tosin aavistuksen tarttuvammin ja tanssittavammin. 90-luvulle nyökkäävät pörpötyskitarat, kepeä melodiankuljetus ja rento laulu nostavat kappaleen samalle tasolle vaikkapa Yuckin tai The New Tigersin oivimpien hetkien kanssa.

Soliti julkaisee Black Twigin debyyttialbumin Paper Trees 11. tammikuuta. Vuoden päästä kyseinen levy lienee monella best of 2012 -listalla.

Black Twig : Death Scene by Soliti

Fotoshop - Lifeforms (full album)

Stopshakehoneygon loppuvuoden odotetuin kotimainen albumi julkaistiin juuri. Fotoshop, Lifeforms, debyytti, electro, indie, shoegaze, chillwave, korkeat odotukset, lunastetut odotukset, ei yksi yhteen missään genressä, jopa postmodernisti sieltä ja täältä vaikutteita noukkiva, soundillisesti uskomattoman valmis, tarpeeksi analoginen, tarpeeksi moderni, ajassa kiinni mutta ei ärsyttävästi trendwagonin perälaudassa roikkuva. Antti täynnä innostusta.

Too Little, Too Laten ja Speed vs. Distancen erinomaisuutta tuli hehkutettua jo aiemmin, Summer ihastuttaa yllätyksellisellä lead-soundillaan, Safe in Soundin startti kahden minuutin kohdalla toimii kuin unelma, jossain vaiheessa alan tajuta Fotoshopin vaikutelistassa mainitut Sigur Rosin ja Sneaker Pimpsin (toisen äänellisten, toisen rytmillisten elementtien kautta), The Door ja Release yhdistävät onnistuneesti puhutun säkeistön kauniisti rakennettuun kertosäkeen melodiaan, Becoming Zen kasvaa minuutin mittaisen intronsa jälkeen albumin hienoimmaksi hetkeksi ja My Own Tree johdattaa scifistisen majesteetillisesti albumin sen päätöskappaleeseen Before After, jonka kaukuisa laulu, toisteinen tomtom-komppi ja hiljalleen kasvava sovitus päättävät Lifeformsin upeasti.

Fotoshop, eli Jarno-Erik Faarinen, on julkaissut 10/10 debyytin, joka nousee lajissaan samalle tasolle The New Tigersin ja French Filmsin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneiden ensilevyjen kanssa. Odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaiseksi kuuntelukokemus tulevien viikkojen aikana muuttuu, mutta näin ensireaktiona ei voi kuin ihastella albumin liki täydellistä olemusta.

Olen mykistynyt tämän hienouden edessä.

MGMT - All We Ever Wanted Was Everything (Animated Late Night Tales video)

Heijaa ruusut tulipunaiset, miten nettiasiat suorittavatkaan itseään! Ensin julkaistaan video, johon kymmenet blogit linkkaavat tai jonka upottavat, sitten poistetaan kyseinen video ja jätetään kaikki MGMT:n Bauhaus-coveria himoitsevat indiepolot nuolemaan kohmeisia näppejään.

Mutta sitten.....apuun syöksyy nöyrin palvelijanne Antti! Antti etsii netistä sieltä, etsii täältä, etsii tuolta. Käy läpi erinäisiä paikkoja. Tuhlaa rauhallisesta lauantai-illastaan kymmeniä ja taas kymmeniä sekunteja. Ja löytää videon uudelleen! Jabadaba!

Vaikka video onkin uusi, versio Bauhausin All We Ever Wanted Was Everythingistä ei ole aivan tuore, ja itsekin kirjoitin siitä pari kuukautta sitten. Oikein onnistunut se on ja kuulostaa todella hienolta vielä viikkojenkin kuuntelun jälkeen. Muutenkin yhtye on tänä vuonna kunnostautunut tyylikkäiden lainapalojen versioijana. Jotkut saattavat muistaa alkuvuodesta Daytrotter-sessioissa esitetyn The Cleaners from Venus -coverin Only a Shadow tai ehkä Jimmy Fallonissa tulkitun Pink Floyd -lainan Lucifer Sam.

Tämä on tosi hyvä. Jopa niin, että vähän harmittaa kun se ei ole MGMT:n oma.

MGMT - All We Ever Wanted Was Everything from oneedo on Vimeo.

Indians - New

Whoaaa nyt taas. Kaiken muun hösellyksen ja häsellyksen keskellä on aika vaikea keskittyä ohi kiitäviin hetkiin tai rauhoittua hienojen asioiden äärellä. Mutta nyt kannattaa.

Indiansin Magic Kids oli yksi alkuvuoden suurimmista suosikeistani, vaikka se jäikin pienelle huomiolle ns. kaikkialla muualla. Indiansin niukkaakin niukempi tiedotuspolitiikka ei tässä tapauksessa nostanut yhtyeen (tai henkilön) kiinnostavuustasoa, vaan ennemminkin hautasi bändin internetin miljoonien sivujen alle. Indiansista on tiedossa kaksi faktaa - kotikaupunki Kööpenhamina ja levy-yhtiö Speed of Sound. Julkaistuja kappaleita on kolme.

New on biisinä selkeämpi ja kirkkaammin soundaava kuin Magic Kids, mutta siinä on samanlaista rauhoittavaa melodiankuljetusta ja kaikuisaa electrokilinää, jota ainakin minun on vaikea vastustaa. Pitäisi kelvata ainakin Youth Lagoonin ystäville.

Kevin - A Lonely Place (video)

Ensi vuoden alkuun suunniteltu Kevin-kuume nousee pikku hiljaa. A Lonely Place -biisiä kehuinkin jo pari viikkoa sitten, ja muutama päivää sitten julkaistiin video, joka on laadultaa samaa tasoa.

Videossa ollaan autossa. Peruutuspeiliä veivataan. Kuolleita bändikavereita nähdään. Oma naamakin on vanha. Metaforisessa kerronnassa kapteeni subteksti toteaa meidän kaikkien olevan niin vanhoja niin vanhoja, nuoruuden päivät ovat jääneet kauas taakse, samoin unelmat, haaveet ja jossain kaukana siintäneet paremmat ajat. Juoksemaan lähdetään, pakoon vanhuutta ja nykyaikaa, mutta turhaan. Metsästä löytyy ratkaisu. Se on totuuden ymmärtäminen.

Vanha farmariauto tietää vastauksen, mutta ei kerro.

Deadmau5 - Codex (Radiohead cover)

U know, aika kiva, varsinkin kun tämä on no sampling involved -henkinen tapaus. En vieläkään pidä Deadmau5in ravehtavasta perusjytkeestä, eikä hänen versionsa Codexista jää elämään muutamaa päivää kauemmin. Otetaan ilo irti näistä parista päivästä.

Radiohead - Codex (deadmau5 cover) by fuckmylife

WU LYF - We Bros (video)

Mitäs se Antti sanoikaan vielä syyskuussa?

We Bros ei itse asiassa edes kuulu omiin suosikkeihini Go Tell Fire to the Mountain -albumilta (Dirt, Concrete Gold, L Y F ja Heavy Pop kuuluvat), mutta näin netin muun biisivirran yhteydessä kuunneltuna sekin vaikuttaa aivan kipeän kovalta.

Joo-o, niin kai, ehkä tuo piti paikkansa vielä syyskuussa, mutta nyt WU LYF -faniuteni on noussut sellaiselle tasolle, että pidän manchesterilaisbändin jokaisesta tuottamasta biisistä, rytmistä, sävelestä, kaiuetusta soundscapesta, epäselvästi murretusta lyriikasta ja jylhänkomeasta videosta, enkä voi nostaa mitään biisiä toisen edelle. (Joo tai siis Concrete Goldin lisäksi en voi.)

Yhtye julkaisi juuri We Brosin videon. Se on hieno. Siinä on juoksevia nuoria. Tai pakenevia. Konkreettisesti mellakkaa/sotaa/tuhoa/maailmanloppua, metaforisesti yhteiskuntaa ja sen rakenteita.

Mikään ei pidä tätä bändiä poissa Best of 2011 -listoiltani.

Young Empires - Enter Through The Sun

Olin Lontoossa pari päivää ja postauksiin tuli jopa poikkeuksellinen kahden päivän tauko. Syyt olivat iPadillis-teknilliset, eivät ajankäytöllis-tahtotilalliset. Pyrin siihen, ettei moinen toistu ainakaan ihan lähiaikoina, koska koko blogin pointti on olla niin kuin Daily & Indie & Alt & Goofy, vahvasti kahta ensimmäistä määrettä painottaen. Mutta nyt kun taas päästään ns. tositoimiin, eikös olekin jokaiselle osapuolelle parasta, että isketään pöytään marraskuun tanssittavin indieralli?

Enter Through The Sun on vähän mielikuvituksettomasti nimetyn Young Empiresin tuore julkaisu, joka tietystä tavanomaisuudestaan huolimatta onnistuu valaisemaan synkempääkin kaamospäivää. Bändi käyttää kuvallisessa imagossaan kolmioita, julkaisee biisin päivämäärällä 11/11/11, omistaa sloganin (WAKE ▲ ALL ▲ MY ▲ ¥OUTH), kutsuu musiikkiaan world beat / haute rockiksi ja kertoo biografiassaan, jotta että ¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥ ¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥ ¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥¥, mikä kaikki viittaa siihen, että muotokieli on hallussa, mutta oman ilmaisun kehitystyö ei - ainakaan vielä.

Toisaalta jos tarttuvien indiepoppailujen kirjoittaminen on näin hyvin hallussa, jatkossa on syytä odottaa oikeinkin mukavia hetkiä yhtyeen musiikin parissa. Facebookista lisää.

ENTER THROUGH THE SUN by YOUNG EMPIRES

The Whendays - EP

Cascinen kiinnistyksiä. Uusi EP. The Whendays.

The Whendays - EP by CASCINE

Processory - Contemporary Nihilist (video)

Tarjolla tänään: uusi video Jori Hulkkosen ja Jerry Valurin Processory-duolta. Contemporary Nihilist on ajoittain loistavalta mutta kokonaisuutena turhan lavealta Change Is Gradual -albumilta. Kuten levyn aikaisemmillakin videolla, myös tässä on mustavalkoista toisteellisuutta. Koko levy on Spotifyssa, huhtikuinen hehkutukseni tässä.

Kisses - Johnny and Mary

Symppis coveri Robert Palmerin alkuperäisestä. Varsinkin sitten, kun kevyt beatti lähtee varovaisesti polkemaan. Kisses on Facebookissa ja Bandcampissa ja vaikka missä.

Johnny and Mary (Robert Palmer Cover) by Kisses

Girls - Lawrence (new song)

Tässäpä olisi nyt tarjolla se Girlsin uusi biisi, jota on jo pari päivää odotettu. Christopher Owens kirjoitti oikein kirjeenkin, jossa hän kertoo tehneensä sen vuonna 2008, aikaan, jolloin hän vielä vaikutti yhtyeessä Holy Shit.

Lawrence on kunnianosoitus Feltin nokkahenkilö Lawrence Haywardille, siinä ei ole sanoja, Owens on unelmoinut Haywardin laulavan sen, ja jotenkin nykyaikaa ja internetiä ja Amerikkaa ja meemiä olisi, jos jonkun ajan päästä Hayward julkaisisi laulullisen version kappaleesta.

Jos minä olisin markkinahenkinen henkilö esimerkiksi jossain isohkossa indiemediassa, minä pyytäisin Owensia, Haywardia ja tukkua ,iuta osaavia laulajia ja/tai lauluntekijöitä kirjoittamaan laulun Lawrencen päälle ja julkaisisin kokoelman ilmaiseksi netissä. Ja ehkä 200 kappaleen painoksena Record Store Dayssä. Tai jotain vastaavaa.

Girls - Lawrence by PIAS Entertainment

Bonuksena Girlsin upea liveversio Vomitista hylätyssä brooklyniläisessä kirkossa taltioituna.

Glass Candy - Warm in the Winter

Jotenkin hyvin vahvasti näen sieluni silmin tapahtuman, jossa soitan italialaisen Glass Candyn kappaletta työkavereilleni ja heistä jokaisen yläpuolelle poksahtaa pilvenmallinen ajatuskupla, jonka sisällä lukee yksi lause.

- Antti, onko sun musiikkimaullas joku tauti, kenties polio?

Vastaan heille pehmeällä äänellä.

- Rakkaat hunajapupulaiset. Love is in the air. I know the answer. You are beautiful. You came from heaven. I love you. We love you. I love you. We love you. I love you. C'mon shout! Hey shout!

Italians do it better.

jj - Min bästa vän

Jos sinulla on yhtye, julkaise tällaista materiaalia aina silloin tällöin. Kymmenen minuuttia vähän niin kuin ei mitään, joissakin hyvissä ehkä tehtynä. Tai mistä minä tiedän, mutta tuskinpa ihan ilman stimulantteja ideoituna.

jj ilmoitti Facebookissa tämän olevan yhtyeen uusi single, mikä osoittaa tiettyä lämpöä, ymmärrystä ja huumorintajua koko tätä internetin kautta tapahtuvaa musiikillista kommunikointia kohtaan. Vaikka siinä ei olisikaan mitään mainittavaa sisältöä.

jj - Min bästa vän by stopshakehoneygo

Real Estate - It's Real

Saatan muuten tehdä tässä nyt seuraavien aikojen ajaksi niin, että pudottaudun kirjoituksissani enemmän puhdasveristen mp3-blogien kategoriaan, koska minulla on jo pitkän aikaa ollut heikosti aikaa kirjoittaa mitään sisältörikasta. Tai välillä on, mutta yleensä ei, ja siitä syystä on parempi lopettaa pyristely ja vain postata biisejä kuin odottaa niitä ylimääräisiä tunteja, joita en tietääkseni ole itselleni antamassa.

So that u know, ei mitään dramaattista, tulevaisuudessa ennemminkin enemmän postauksia, mutta vähemmän tekstiä. On itsellä vähän kevyempi olo.

Real Estate on julkaissut ensimmäisen videonsa tuoreelta Days-albumilta. It's Realin video on höpsö, biisi on upea, bändi on loistava. Kannatan.

EMA - Angelo

EMA on hyvä. EMAn Past Life Martyred Saints -albumi on hyvä. EMAn seuraava 21. marraskuuta ilmestyvä single Marked on hyvä. Singlen b-puoli Angelo on ihan ok, melkein hyvä, ihan ok, ei EMAn paras, mutta ok, jossain mielentilassa hyvä, mutta ei silti ehkä legendaarinen, ihan ok, kivasti soundaava, fine fine fine, kivasti metelöivä.

EMAn levy kannattaa kuunnella.

EMA - Angelo by souterraintransmissions

Kevin - A Lonely Place

No johan pamahti & paukahti & lämähti & jymähti! Kevin on tehnyt uuden biisin. Eikä ihan minkä tahansa biisin, vaan 60-lukulaisen psykedeelisesti leijuvan, vaikutteita kunnioittavan mutta ei ryöstöviljelevän, leppeästi groovaavan ja melodisesti monipuolisen kappaleen.

Kaleidoskooppista indierockia soittava Kevin julkaisee alkuvuodesta 2012 uuden levyn, jonka ensimmäinen maistiainen A Lonely Place on. Biisistä on määrä julkaista myöhemmin tässä kuussa myös video. Jos tuleva albumi sisältää samanlaisia Nuggets-psykedeliapaloja, niin hyvä tulee. Jo tämän biisin ansiosta voidaan puhua hienosta comebackista.

Lisää internetissä tai Facebook-netissä.

A Lonely Place by Kevin (band)

Cloud Nothings - No Future No Past

Oivakasta altsua clevelandilaiselta Cloud Nothingsilta. Hitaasti hiipien kasvavaa musiikkia, niin soundillisesti, volumellisesti kuin raivollisestikin. Soundi nykytrendien mukaisesti niin ysäriä niin ysäriä, mutta en ainakaan minä ole siihen vielä kyllästynyt. Vielä kun saateteksti tietää kertoa, että tuottajana on toiminut legendamäen mies Steve Albini (Pixies, Breeders, The Jesus Lizard, Nirvana etc.), niin ei ihme, jos kuulostaa hyvältä.

Cloud Nothignsin kakkosalbumi Attack on Memory ilmestyy 24. tammikuuta. Carpark Records julkaisee.

Cloud Nothings - No Future/No Past by Carpark Records

Rostam - Don't Let it Get to You

Jos nimi Rostam Batmanglij ei ole tuttu, niin ei se mitään. Ei sen tarvitsekaan olla. Mutta kun mainitaan, että kyseinen multi-instrumentalisti-tuottaja vaikuttaa Vampire Weekendissä ja Discoveryssa, niin ehkä alkaa kiinnostaa? Ja ehkä jos kerrotaan, että hänen ROSTAM-nimellä julkaisemansa musiikki on ilahduttavan tuoretta, tarttuvaa, kivasti rytmittelevää ja yllätyksellistä, niin eikös jo ole pakko kuunnella jotta että mistä on kysymys?

ROSTAM julkaisi joitakin viikkoja sitten kappaleen Wood, joka oli sympaattisesta suunnattomuudestaan huolimatta vielä vähän turhan vetäisemällä tehdyn kuuloinen. Don't Let it Get to You toimii paremmin. Jopa oikein oikein hyvin.

Kestokuunteluun menee.

Don't Let it Get to You by ROSTAM

The Big Sleep - Ace

Tässä on nyt minun uusi kitara-altsurockish lempparikappaleeni tulevien päivien ratoksi. Rummut paukkaavat, basso tumisee, kitarat tikuttavat, surisevat ja kirskuvat rentoon äärimmäisyyteen tuutatun feedbackin syleilyssä. Sonya Balchandani laulaa sanoja tyylikkään pakottomasti, Danny Barria kerrostaa kitaroita hienovaraisen taidokkaasti.

The Big Sleep julkaisee kolmannen studioalbuminsa Nature Experiments tammikuun lopussa. Goodnight Records julkaisee. Luvasssa pitäisi oleman hefty hooks and sugar-spun noise pop, bursting at the seams with restless rhythms and choppy power chords, venomous vocals and blown-out beats and effects pedals/synth pads that rub and ring out against some of the band’s most climatic choruses yet, mikä kelpaa minulle paremmin kuin hyvin.

Koukuttavaa, rujoa, kaunista, näennäisen yksinkertaista, hitaasti tajuntaan hiipivää ja sinne jäävää musiikkia. Tykkiässää.

The Big Sleep - Ace by Goodnight Records