Seapony - Where We Go

Sepä on kyllä mielenkiintoinen jutska tämä popmusiikki, varsinkin yksinkertaisen sympaattinen tulkinta siitä. Kun albumimitassa kuuntelee, niin aika nopeasti alkavat biisit kuulostaa toinen toisiltaan niin, että koko levy muuttuu tuoreesta tunkkaiseksi. Mutta sitten taas kun yksittäisiä kappaleita soittaa, niin hyvinkin paljon voi pitää, kunhan ei soita samalta bändiltä kahta biisiä peräkkäin.

Seapony on tällainen yhtye. Parisen viikkoa sitten kirjoitin jotain epäselvää seattlelaiskolmikon biisistä Go Away, jossa mainitsin yhtyeen Go With Me -albumin kappaleiden kuulostavan niin paljon toisiltaan, ettei levy kanna koko mittaansa. Eikä se kannakaan, mutta nyt kun pienen tauon jälkeen kuuntelin Where We Gon, niin hyvältä kuulosti.

Jotta että mitä opimme? Sen, että itseensä ei kannata tunkea liikaa samanlaisia biisejä yhdellä kertaa. Ja sen, että sanana Go on hyvin usein läsnä Seaponyn tuotoksissa.