The Duplo! - Ei oo ei oo toivookaa

For you information, Antin duplohehkutusrevolverissa on vielä lukuisia luoteja jäljellä. Ja niitä piisaa niin kauan kuin piisaa Ei oo ei oo toivookaan kaltaisia biisejä ja julkaisuja. Tämä nimittäin edustaa ihastuttavaa toimintaa.

The Duplo!n comebackin innoittamana lueskelin pitkästä aikaa Viljami Puustisen kirjoittamaa ja Liken vuonna 2000 julkaisemaa kirjaa This Is USA - Hellsinki Rock'n'Roll Underground '89-'99. Tulin hyvälle mielelle. The Duplo!a käsittelevässä luvussa Aleksi Pahkala, Lasse Joutsenkunnas ja vielä tuolloin bändissä vaikuttanut Wallu Walpio kertoilivat pikkulevyjen julkaisuista, kännisistä keikoista, halusta antaa albumille nimeksi Ultra Bra, mielivaltaisesta Cher-efektin käytöstä (nyttemmin autotuneksi tiedetty), maailmanvalloituksesta, Provinssirockin yhteydessä järjestetystä pingiskisasta, Pelastakaa Pantterit -mainoksesta ja niin edelleen. Siis pääosin hölmöilystä, hauskoista ideoista ja vitseistä, jotka ei-mistään-erityisestä-syystä päätetään oikeasti toteuttaa.

Stupidon Joose Berglund muistelee erästä The Duplo!n keikkaa näin.

Joskus Aleksin vitsit menevät vähän yli, kun sillä jää joku ihme hihna päälle ja se alkaa jankuttamaan yhtä ja samaa asiaa. Imagen bileissä ne vetivät Helsingin kärkikermalle: "Soita Imageen, jos haluut julkkikseks, soita Imageen..." Tätä kesti joku puoli tuntia. Isokankaan Antilta oli kysytty, mitä "nuoria leijonia" bileisiin kannattaisi buukata, mutta jälkikäteen Imagen päätoimittaja lähetti palautetta, ettei hän halua enää ikinä kuulla Duplo-nimisestä yhtyeestä.

Minulla on aavistuksenomainen hytinä siitä, ettei kovinkaan moni nykyisistä kotimaisista indie- tai altsuyhtyeistä olisi valmis teurastamaan mahdollisuuksiaan vastaavalla tavalla. Jotkut bändit ehkä voisivat, mutta silloinkin tosissaan. Minä pidän hömöilystä ja hauskanpidosta. Pidin siitä 90-luvulla ja pidän siitä nykyään.

Meaning, rakastan nykyistä nettiaikaa, jolloin lahjakkaat pikkukaupunkien bändit voivat nousta parissa viikossa miljoonan ihmisen tietoisuuteen uutissivujen ja blogien kautta, ja jossa artistit voivat elää käytännössä vuosia operoimalla omista makuuhuoneistaan käsin. Mutta se ei ikinä korvaa sitä, mitä tapahtuu niin sanotun oikean maailman puolella. Kauan netissä pörränneet ovat luultavasti jo oppineet, ettei kannata uskoa ilmiöön, jolla on vain digitaalinen historia. Nettielämän ulkopuolella on oltava jotain muutakin.

The Duplo!lla oli 90-luvulla, ja toivottavasti on tälläkin vuosikymmenellä. Parinsadan kappaleen vinyylipainoksilla, Karkkis-covereilla, loppuunmyydyillä kellarikeikoilla ja hauskuuden nimissä tehdyillä sekalaisilla tempauksilla ei muuteta maailmaa, mutta niillä parannetaan sitä. Ne ovat asioita, jotka tekevät musiikkiharrastuksesta itselleni niin rakkaan.

Kasisali stylee!

The Duplo! 'Ei oo ei oo toivookaa' by The Duplo!