Rex Willer - Aerodrome EP

Mother of all god! Lueskelin juuri läpi vanhoja sähköpostejani ja tajusin, että minulla on aivan älyttömästi listalla hienoja, loistavia, laadukkaita ja muutenkin postaamisen arvoisia yhtyeitä, joista en ole kirjoittanut sanaakaan. Ja vielä pääosin Suomesta. (Ja pari-kolme yhtyettä Ruotsista. Länsinaapurin orkesterit ovat aika hyviä selfpromootiossa.)

Otetaan kotimaisista bändeistä esimerkiksi hieno & hyvä Rex Willer. Yhtye lähestyi Stopshakehoneygota ennen huhtikuun puoliväliä. Jussikin oli ehtinyt kirjoittaa bändistä pari päivää aikaisemmin omaan blogiinsa. Tykkäsin kuulemastani, mutta jotenkin homma jäi siihen.

Rex Willer osaa hommansa. Bändi on ns. valmis paketti, niin soitannollisesti, soundillisesti kuin biisiensäkin perusteella. Yhtye kertoo operoivansa vaihtoehtorock/soul -genren viitekehyksissä tähdäten paikoitellen tarkoituksellisesti myös suoraan kyseisten kehysten ulkopuolelle, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että soittaa osataan ja ennen kaikkea tahdotaan osata. Varsinkin Sami Karjalaisen rumpulointi on välillä hengästyttävän hienoa kuultavaa. Yhtye pokkasi edellisellä Inner Moray Scenes ep:llään Soundin Kuukauden demo -tittelin. Aerodromen kohdalla ei enää voi puhua demosta, vaikka yhtye onkin taltioinut sen omin voimin.

Ep:n on julkaissut pieni Avenger Records, ainakin käsittääkseni, fyysistä kappaletta kun en levystä ole nähnyt. Bandcampissa se on kuitenkin ollut jo jonkun aikaa.

Band to watch, ehdottomasti.



(Jos selaimesi on Rockmelt, playeri ei toimi. Käytä toista selainta.)