Vielä viime vuoden puolella suustani saattoi kuulla negatiivisia sanoja jonkin edeltämme menneen ajan 1/1-kopioimisesta, ja retroilusta noin yleensäkin. En kuitenkaan ollut mielipiteissäni looginen. Käytännössä hyväksyin retroilun silloin, kun satuin pitämään jostain bändistä, mutta tuomitsin sen, jos en sattunut pitämään.
Minulla oli siis valmis argumenttivarastosta otettu mielipide käytössä bändistä ja biisistä huolimatta. Olin vähän niin kuin poliitikot (tai toimittajat) ovat.
Tenniskin olisi aika helppo lytätä tylsänä vanhan toistamisena, koska Alaina Moore ja Patrick Riley ovat käytännössä lainanneet kaiken jostain muualta, lähinnä 60-luvulta. Tai 50-luvulta. Tai 90-luvulta. Tai 80-luvulta. Ja ehkä 70-luvulta. Jossain määrin jopa 40-luvulta. Tai ei sentään 40-luvulta kuitenkaan. Jotkut osat yhtyeen vaikutteista saattaavat tosin juontaa juurensa 30-luvulle. Tai johonkin muuhun aikaan.
Otetaan toinen argumenttivaraston mielipide käyttöön. Koska tunteen synnyttäminen kuuntelijassa on verrattain haastavaa, siihen pystyvät yhtyeet ovat harvinaisia ja sen vuoksi omaperäisiä. Joten Tennis on omaperäinen yhtye silloinkin, kun coveroi vaikutteidensa keskusvuosikymmenellä vaikuttanutta artistia.
Kumpi mielipide voittaa?
Tennis - Is It True (Brenda Lee Cover) by stopshakehoneygo
Tässä Brenda Leen alkuperäinen:
Brenda Lee - Is It True
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti