Weekly T-shirt for Backlashers (osa 1)

Minäpä tiedän mitä minä alan teettää. T-paitoja. Humoristisia t-paitoja. Joko ensimmäisen tai kolmannen levelin teksteillä. Suunnattuna toisen levelin ajattelulle. Tulkinnasta riippuen joko suoraa kerrontaa tai ironisen turvaverkon suojelemaa.

Fonttina Arial. Tai Verdana. Ei missään tapauksessa Helvetica. Comic Sansin kanssa ei lähdetä edes vitsin vuoksi pelleilemään. Eikä minkään kopioidun album cover fontin. Yksinkertaista. Helposti kopioitavaa. Graafisia suunnittelijoita semisti ärsyttävää, mutta ei 100% varmasti vaan niin, että jokaisen on pakko miettiä, ollaanko tässä nyt ohitettu se perinteinen kakkoslevelin backlash-efekti vai ollaanko vain pihalla.

Ehkä niin, että teetän tuhat t-paitaa ja myyn ne eurolla kappale. Tai sitten teetän yhden t-paidan ja myyn sen tonnilla. Tai sitten teetän kymmenen paikaa ja myyn ne satasella. Tai vastaavalla summalla. Limited edition. Fruit of the Loom kääntäisi tempauksen liikaa vääränlaisen huumorin puolelle. Am Appy! Mutta halvin malli, niin että voivat kaikki miettiä, että mitäs tässä nyt oikein. Tyyli vai tyylittömyys.

Palkkaan Arttu Wiskarin kirjoittamaan mainosbiisin. Christopher Owens säveltää. James Blake tuottaa. Fat Possum julkaisee. Housemylly remixaa.

Sanoituksessa mietitään kuolleen ystävän haudalla, minkä takia tämä kulutti lyhyen elämänsä keskittymällä täysin vääriin asioihin. Osa kuuntelijoista on todella liikuttunut.

Osa ei oikein ymmärrä, mikä tekstin pointti on.