Eihän sitä tarvitse aina helpolla päästääkään. Ville Leinonen teki vuosikaudet loistavaa iskelmällistä popmusiikkia, joka ei soundinsa ja yleisilmeensä puolesta oikein sopinut radiokanaville, mutta jonka omistautunutta omaperäisyyttä ja tunteen paloa ei voinut kieltää. Leinosen 2000-luvun alun keikat Valumon kanssa olivat hurmoksellisia, ja vaikka yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia Ville Leinonen & Valumo ja Kimaltavia unelmia eivät aivan yltäneet kokoonpanon live-keikkojen veroisiksi, ne sisältävät kappaleita, joita muutamien vuosien päästä aletaan kutsua kadonneiksi klassikoiksi.
Leinonen on liikkunut ilmaisussaan davidbowiemaisesti suunnasta toiseen albumi kerrallaan. Orgaaninen mestariteos Suudelmitar poikkesi soolodebyytti Raastinlauluista kuin yö päivästä, Valloittajan suomipoppailu erosi täysin Hei!-levyn iskelmäcovereista ja Ville Leinosen Unilehdon pääosin akustinen ilmaisu Majakanvartijan unen avantgardistisista äänimaailmoista.
Auringonsäde / Pommisuoja on kaksi albumia. Se on kokonaisuus, joka liikkuu hellyyttävästä söpöilystä klaustrofobiseen epätoivoon kuin valokatkaisijaa painamalla. Leinonen on yhdistänyt sadunomaisen keijukaispuolensa turhautumia ja raivoa tulvivaan materiaaliinsa tavalla, jota ei voi verrata mihinkään Suomessa aikaisemmin tehtyyn. Lopputuloksena on ääntä, jonka tiedän saavan hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Levyn sisälle päässeet henkilöt kehuvat sen taivaisiin, ulos jääneet tuhahtelevat tympääntyneinä.
En tiedä, kuinka helposti albumi kullekin aukeaa, mutta reilun vuosikymmenen vanhana fanina olin myyty heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Noin kuukausi sitten toivoin Auringonsäde / Pommisuojan vievän mukanaan kokonaisuutena, ja niin kävi.
Tämä on poikkeuksellinen teos.
Ville Leinonen: Aika by Fonal Records
Koko albumi on kuunneltavissa Spotifyssa.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Ville Leinonen - Aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti