Kiki Pau - Untitled #1

Jeah tuota noin. Olin jopa ajatellut kirjoittaa muutaman peruspitkää pidemmän lauseen Kiki Pausta, mutta koska olen juuri junassa matkalla kohti Helsinkiä eikä netti toimi kuin nimeksi, lykätään askare seuraavaan kertaan. Siis lähinnä siksi, että kaikki tekstipohjainen informaatio kyllä saapuu hienosti perille kirjoituslaitteeseeni, mutta ääni- ja videomuotoinen ei. Ja tarvitsen aika vahvasti kirjoittamiseni taustalle ne biisit (tai sen biisin), jota käsittelen. Yksi kappale nyt vielä menee ulkomuistista.

Joka tapauksessa, Kiki Pau is back! Huomasin asian eilen illalla Paskasohvan kautta, kuuntelin biisin ja ajattelin, että mitähän tästä seuraa. Untitled #1 vaikuttaa siirtymältä jostain johonkin, mutta en vielä tiedä mihin. Itsessään kappale on palanen ääntä ja tunnelmaa, eikä sitä voi oikein arvottaa sellaisenaan. Tai voi - se on hypnoottisen koukuttavasti etenevä palanen ääntä ja tunnelmaa mieleenpainuvan yksinkertaisella kitaramelodialla - mutta jotain hyvin intro- tai johdatusmaista siinä on.

Onko Kiki Pau hyppäämässä krautwagoniin? Seuraako Untitled #1:ia albumillinen maalailevaa avaruusrockia? Kenties tupla-albumi? Ryhtyykö bändi heijastelemaan keikoillaan taustakankaalle menneiden aikojen viisauksia, psykedeelisiä ihmisvartaloita ja gradientista toiseen liukuvia kaaauuuuniiiita värejä? Ovatko he kirjoittamassa omaa The Dark Side of The Mooniaan? Onko ns. kama astunut mukaan kuvioihin?

Vai ovatko he lähteneet mukaan kivikkoiseksi tiedettyyn rentoutumiskasettibisnekseen?

Untitled #1 by kikipau

(Joo ok, minä tiedän Paskasohvan kirjoituksen ansiosta, että Kiki Pau on liikkunut musiikissaan psykedeeliseen suuntaan jo jonkin aikaa, minkä on voinut todistaa myös bändin keikoilla. Uusi levy on tulossa vielä tänä vonna, ei Universalin kautta, vaan omakustanteena ja vieläpä vinyylinä. Mutta mysteerien luominen & muu salaperäinen spekulointi on aina hauskaa.)