Last Tango in Flow Festival (osa 3)

Tähän asti tapahtunutta: Antti on katsastanut muutaman bändin, juonut kalliin oluen, nähnyt yhden tavanomaisesti käyttäytyneen apinan ja päässyt erinomaisiin Flow-fiiliksiin, vielä ilman alkoholia. Antti on matkalla päälavan taakse Lykke Litä haastattelemaan. Kello lähestyy seitsemää lauantai-iltana.

Backstage-alueet ovat perinteisesti samanlaisia jokaisella festivaalilla. Paikalla lorvii bändiläisiä, median edustajia, levy-yhtiön tyyppejä ja jonkin verran henkilökuntaa ja turvamiehiä. Festivaalin koosta ja laadusta riippuen tarjolla on ruokaa muovikääresämpylöistä hedelmiin, sipseihin, karkkeihin, juustoihin tai jopa lämpimiin aterioihin. Yleensä esiintyjille on varattu kaljaa, viiniä ja väkevämpiä juomia, jälkimmäisiä lähinnä nimekkäille artisteille. Joskus backstagella on oma baaripiste, josta voi ostaa joko hieman alennettuun tai (nykyään) täyteen hintaan mitä haluaa. Median edustajia ei ole enää tapana juottaa humalaan, vaan usein vip- ja kutsuvieraille on varattu omat erilliset korruptiotilat joko bäkkärialueen kyljestä tai jostain kokonaan toisesta paikasta.

Flow'n backstage ei tehnyt poikkeusta, sillä erotuksella, että se oli Flow'n backstage. Kaikki oli vähän tyylikkäämpää, vähän siistimpää, vähän laadukkaampaa ja vähän sivistyneempää. Minulla ei tosin ollut pienintäkään harhaluuloa siitä, etteikö meno muuttuisi yön pikkutunteina aivan samanlaiseksi känniördäämiseksi kuin kaikkialla muuallakin, mutta vielä illalla ihmiset muistivat, mistä festivaalista oli kyse.

Tunsin LL Recordingsin tuottajan Björn Yttlingin ulkonäöltä ja vinkkasin hänelle olevani valmis haastatteluun. Paiskasimme kättä, vaihdoimme muutaman vitsin ja hän kävi hakemassa Lykke Lin paikalle.

En ollut aikaisemmin tavannut eksentriseksi kuvailtua taiteilijaa, mutta ainakin nyt hän näytti olevan oikein hyvällä tuulella. Keskustelimme tavanomaisista asioita, kuten Pohjoismaiden lyhyestä kesästä, levyn äänittämisestä Los Angelesissa, kotieläimistä (Lykke on kissanaisia), Elviksestä (pääsin esittämään lempi-ironisen kysymykseni Do you think Elvis was talented?), kauneudenhoidosta (hän kaivoi käsilaukustaan L'Orealin hiuslakkapullon, kehui sen taivaisiin ja antoi sen minulle lahjaksi, jotta saisin kokea tuotteen tarjoaman säihkyvän lopputuloksen), jumppavinkeistä (Lykken mielestä jokaisen pitäisi kokeilla kahvakuulaa), Lykken miesmausta (tumma ja tulinen, vähän hassunkurinen), sisustuksesta (kuoliaaksi vaiettu pyökki on kuulemma tekemässä Tukholmassa vahvaa comebackia) ja niin edelleen.

Minulla kesti kauan tajuta, mistä äkkiä alkanut huuto johtui. Olin juuri esittämässä toista lempikysymystäni What do you think of my ironic t-shirt?, kun pääni ohi lennähti kaksi pulloa Billecart-Salmon Brut Réserveä. Näin nopeiden karvaisten eläinten singahtelevan ympäri backstagea. Tapahtumat alkoivat vilistä silmissäni.

Universalin tiedottaja Satu Snellman paiskattiin päin hummeriallasta. Kahden turvamiehen päät iskettiin yhteen ja heidät kipattiin yhdellä liikkeellä pukuhuoneena toimineeseen konttiin. Jo Stancen rumpali Teppo Mäkynen kaadettiin maahan ja häntä alettiin moukaroida grillatuilla turskavartailla. Oviaukon edessä ollut telttamainen pikkukatos kaadettiin ja minulle tuntemattomia ihmisiä alettiin kääriä kankaan sisään. Ilmassa singahteli lautasia, tuoppeja, veitsiä, kiviä, pöydänjalkoja ja teltan painoina toimineita betonimöhkäleitä. Lykke Li tempaistiin vierestäni pää edellä juustopöytää päin. Yksi apinoista tarttui käsivarteeni ja viskasi minut nopealla liikkellä Bajamajoja kohti.

En tiedä, mitä seuraavan viiden minuutin aikana tapahtui. Mielessäni on vain joitakin sumuisia katkelmia, kuin diakuvia tai vanhasta filmikelasta irti leikattuja muutaman sentin palasia. Pöytä. Hiuslakka. Sytkäri. Liekinheitin. Karjuntaa. Ikenet. Tulta. Turkki. Liekkejä. Heilahdus. Kipua. Hyppy. Huutoa. Isku. Lisää liekkejä. Ulinaa. Kaaos. Musta hahmo. Hiljaisuus.

Istuin vasen käsi verta vuotaen puoliksi hajonneen penkin päässä, kun Flow'n taiteellinen johtaja Tuomas Kallio istahti viereeni. Hän laittoi käteeni kolmesataa drinkkilippua ja pyysi kohteliaasti, etten sitten puhuisi tästä mitään, kenellekään, koskaan. Festivaaleja ei yhden tappaja-apinoiden masinoiman hyökkäyksen vuoksi peruutettaisi. Hän kirjoittaisi lyhyen ja vähäsanaisen tiedotteen Lykke Lin keikan peruuntumisesta, Iron & Wine soittaisi puoli tuntia pidempään ja kaikki jatkuisi suunnitellusti. Nyökkäilin hänen sanoilleen ja kysyin, saisinko mahdollisesti muutaman ruokalipunkin, kun alkoi tuo taistelu elämästä ja kuolemasta vähän hiukoa.

Juuri saamamme tiedon mukaan Lykke Li on peruuttanut lauantaisen esiintymisensä äkillisen sairaustapauksen vuoksi. Koska peruutus tapahtui juuri, korvaavaa esiintyjää ei ole, mutta Iron & Wine soittaa alkuperäisaikataulua pitempään. (Flow Festivalin nettisivut, 13.8.2011)

Hoipuin hihittelynsekaisen hysterian vallassa kohti Black Tentia, jossa The Dø oli juuri aloittamassa.

(Jatkuu seuraavassa numerossa.)