Best Tracks of June

Musiikki se vain on mahtava keksintö. Kesäkuu toi tullessaan niin paljon hyviä biisejä, että pelkästään näillä pärjäisi monta kuukautta, jos olisi pakko. Eikä edes ole pakko. Ja kun sitten joskus listaan pari päivää sitten päättyneen heinäkuun hienoimpia kappaleita, lisää on luvassa. Vuosi 2011 on musiikillinen täysosuma.

#16 CSS - Hits Me Like a Rock (feat. Bobby Gillespie)
Jos olisi kesä, olisi lämmin ja ihmisten känniset lipsahdukset helpossa. Ja seuraavan vuoden alussa syntyisi paljon vauvoja. Osa haluttuja, mutta osa sellaisia, että voi jehna, olikohan tämä nyt kaikkein paras ratkaisu tähän vaiheeseen, kun naimisissakin ollaan muttei toistemme kanssa.

CSS - Hits Me Like A Rock by Music As Usual

#15 New Look - The Ballad
Siis niin kuin että miehen ja naisen elektroduo. Nainen on kaunis, mies nörtähtävä mutta style. Tunnelma on melankolisen romanttinen. Sovitukset ovat taloudellisia mutta moderneja. Kliseitä ei pelätä vaan ne otetaan osaksi omaa ilmaisua. Katseet viipyilevät. Tiet on tumma ja kostea. Valolla heijastetaan kolmioita.


#14 Astrid Swan - Box Elder
Swanin versio Box Elderistä kuulostaa rauhallisesti groovailevassa poljennossaan oikein hyvältä, mikä tietää hyvää paitsi itse levyä silmällä pitäen, myös koko levy-yhtiötä ajatellen. (postauksessa käsiteltiin Nick Trianin Soliti-yhtiötä. toim. huom.)

Astrid Swan- Box Elder by Soliti

#13 DJ Shadow - I Gotta Rokk
Videossa metallipäät tekevät kaikkea metallipäiden arvolle sopivaa. Karjuvat ATTENTION EVERYBODYYYY!, tekevät panoliikkeitä tulenlieskan edessä, sahaavat moottorisahalla sähkökitaraa, heiluttavat päitään mosh-muodin mukaisesti, soittavat nelikaulaista kitaraa ja rumpulivat tuhatrumpuista rumpusettiä. Väliin on leikattu muita miehekkäitä klippejä muun muassa veteen hyppäämisestä, korisdonkkauksesta, putoamisista, George W Bush nuorempaan kohdistuvasta kengänheitosta, törmäystestistä ja joistain avaruusrakettihommeleista.


#12 Delay Trees - All Black Left
All Black Left kasvaa hienovaraisesti kuulaasta tunnelmoinnista jylhän rumpaloinnin kautta säröbassolla kuorrutettuun loppurymistelyyn, kuitenkaan kappaleen perustunnelmaa tuhoamatta. Yksinkertainen melodia ui sisimpään muutamalla kuuntelukerralla. Vaikka kappale on tällaisenaankin todella hieno, uskon sen kuulostavan taivaalliselta livetilanteessa, kun bändin dynamiikalla on enemmän tilaa operoida.

All Black Left by Delay Trees

#11 Björk - Crystalline
Persoonallinen ja omissa maailmoissaan niin kuin aina. Hyvin björkmainen. Melodia samalla tasolla rytmin ja soundin kanssa, ei edellä muttei mainittavasti jäljessäkään. Crystalline sanana helposti tarttuva. Biitit rakennettu keskimääräistä huolellisemmin. Lopun rumpulointi nostaa tunnelman seuraavalle levelille. Kilinä jää kiinni tajuntaan. Varsinkin näin ei-Björk-fanina tulkintaa on hienoa kuunnella.



#10 Radiohead - Staircase
Staircase mukailee pitkälti sitä musiikillista linjaa, jota Radiohead on kulkenut viimeisten julkaisujensa ajan. Äänet ovat tekstuureita, tunnelmat maalailevia, rytmit kauniita säksättäviä kudelmia, melodiat päällekkäisiä ja kertautuvia, kertosäkeet hienovaraisia tai poissaolevia. Jonny Greewood soittaa kitaraa taivaallisen tunnistettavasti, Thom Yorke ujeltaa joitain sanoja niin kuin aina.


#9 Atlas Genius - Trojans
Jopas on aurinkoisen tarttuva popkappale. Juuri sellainen, jollaisista olen nauttinut viimeisten parin kuukauden aikana hyvin paljon. Trojansiin pääsee heti sisään, ja varsinkin siinä kohdassa sydän sykähtää, kun kappaleen hieno ja jopa aika omaperäinen kitarariffi potkaisee sisään. Viimeistään tokassa kertsissä voi jo hyräillä mukana.

Atlas Genius - Trojans by Pretty Much Amazing

#8 Gross Magic - Sweetest Touch
Omalla tavallaan on toki hyvin sympaattista, että nykyiset nuorten soittajien ysärialtsubändit retroilevat niin maan perusteellisesti soundeja, videoita, levynkansia, käärittyjä hihoja, paitakuoseja ja kukkapuskia myöten. Joskus luulin, että tyylien 1/1-matkiminen häiritsisi minua, mutta ei se taida (enää) häiritä. Antti on selvästi kasvanut ihmisenä.


#7 Paavoharju - Ikkunat näkevät
On hyvin mahdollista, että känninen huumoriretkue vetäisee vasurilla levylle jotain, joka päältä päin on täysin samaa kuin tuhannet muut samankaltaiset tuotokset, mutta joka jotenkin onnistuu koskettamaan ihmisiä. Samaten on mahdollista saada aikaan musiikkia täysin laskelmoiduista ja kaupallisuuden ehdoilla toimivista lähtökohdista. Mutta on se silti aina vain hienoa, kun joku asialleen omistautunut ihminen osuu kymppiin. Sitä vastaan on keskitien popmusiikin vaikea kilpailla.

Paavoharju: Ikkunat näkevät by Fonal Records

#6 Arctic Monkeys - Love Is a Laserquest
Koska olen lällärityyppinen tunnelmoija, Arctic Monkeysin melodiset sävellykset osuvat ensimmäisten kuuntelujen jälkeen omiin makuhermoihini paremmin kuin yhtyeen rokimpi materiaali. Toki on mahdollista ja jopa odotettavaa, että bändin rankemmat tykitykset muuttuvat toimivimmiksi joko live- tai indierockdisco-tilanteessa.


#5 Beirut - East Harlem
Alun perin kappale on sävelletty ukulelella, mutta nyt East Harlem etenee pääosin pianon ja torvien säestämänä. Jos ei heti ensimmäisellä kuuntelulla vielä solahda sieluun, kannattaa kokeilla muutama kerta. Biisissä on slow growerin vikaa.

Beirut - East Harlem by Revolver USA

#4 Regina - Haluan sinut
Soundillisesti se noudattelee pitkälti samaa linjaa kuin tajuttoman hieno Jos et sä soita. Meaning, bändi on siirtynyt aimo harppauksen elektronisesta ilmaisusta 60-lukulaiseen (tai 90-lukulaiseen) poppailuun. Yhtyeen itsensä mukaan biisi on kolme minuuttia kestävä kertomus rajattomasta rakkaudesta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin ollaan ton kanssa ja sitten ton ja sitten ton.

Haluan sinut by REGINA

#3 Bon Iver - Towers
En vielä muutaman kuuntelun jälkeen pidä Bon Iveriä viiden tähden julkaisuna, mutta uskomuksissani on, että se kasvaa kuunteluiden lisääntyessä. Levyn biiseistä Towers on jo ainakin lunastanut paikkansa Best Tracks of 2011 -listalleni.


#2 WU LYF - Concrete Gold
Ei saatana. Vuoden parhaita biisejä. Uskomaton. Tajuttoman uskomaton. Uskomattoman uskomaton. Rebel of the night uskomaton. Kaikki ennakkoluulot epäselvistä markkinoinnillisista tempuista tiessään. Epäselvät kytkökset Luciferiin unohdettu. Sen kun pidätte niitä liinoja naamoillanne. Tehkää mitä haluatte, jos teette tällaisia biisejä. Antti & Concrete Gold = 2gether 4ever.


#1 The Rapture - How Deep Is Your Love?
Oikeanlaista uudistumista. Hienoa kasvatusta. Nyt jo klassikoksi noussut housepiano. Nyt jo klassikoksi noussut saksofonirevittely. Nyt jo klassikoksi noussut lause: "Se ei sitten muuten oo Bee Gees -coveri." Nyt jo klassikoksi noussut lause: "Eikä se todellakaan sitten oo se Take Thatin biisi." Nyt jo klassikoksi noussut 600 kappaleen painos vinyylistä. Kova on. Kova kova kova kova kova kova kova kova kova!

The Rapture, "How Deep Is Your Love" by The FADER