Nyt mennään kummallisen mutkan kautta itse pointtiin, mutta bear with me.
Populaarikulttuuri on siitä jännittävä temmellyskenttä, että sen sisällä ei juurikaan jouduta toimimaan pakon edessä. Vaikka nousukaudet, laskusuhdanteet, jatkuvat tylsyyden tilat, loputtoman infotulvan vuodet, väkivallan pelko jne. näyttävät luovan näköistään populaaritaidetta, tekijät itse ovat kuitenkin käytännössä aina vapaita päättämään ryhtyvätkö he puuhaan vai eivät.
Esimerkiksi sota-ajan presidenteillä tai lama-ajan hallituksilla ei ole vastaanvanlaista vapautta. Heidän pitää toimia niin kuin parhaaksi katsovat ja varautua siihen, että historia on heidän tekonsa tuomitseva. Kun suurhenkilöitä listataan, useimmiten kärjessä komeilevat kriisiaikojen onnistuneet johtajat. Mutta jos esimerkiksi Mannerheim olisi 12-vuotiaana saanut lekasta päähänsä ja kuollut, hänen tilallaan Suomen joukkoja olisi johtanut joku toinen. (Se taas on ihan toinen juttu, olisiko se "joku toinen" epäonnistunut/onnistunut yhtä hyvin/onnistunut paremmin.)
Taiteen puolella suuria nimiä ei korvaa kukaan. Jos Aleksis Kiveä ei olisi ollut, suurimpana suomalaisena kirjailijana pidettäisiin jotakuta toista, mutta Seitsemän veljeksen veroista romaania ei olisi olemassa. Brittiläinen 70-luvun kulttuuri-ilmapiiri saattoi tarjota oivallisen maaperän Sex Pistolsille, mutta itse yhtyettä se ei luonut.
Asioiden syy-seuraus-suhteita on vaikeampi spekuloida, ja esimerkiksi 90-luvun alussa alternative-musiikki olisi hyvinkin saattanut popularisoitua ilman Nevermindia (vaikka epäilen sitä). Aberdeen tai Seattlen musiikkiscene ei kuitenkaan olisi synnyttänyt toista Nirvanaa.
Sami Sänpäkkilä perusti Fonal Recordsin Ulvilassa vuonna 1995. Fonalin kautta levyjään ovat julkaisseet muun muassa Sänpäkkilän omat kokoonpanot Es ja Kiila, Circle, Risto, Islaja, Eleanoora Rosenholm, Ville Leinonen, TV-resistori, Office Building, Lau Nau, Paavoharju ja niin edelleen. Ilman Fonalia mainitut artistit ja bändit olisivat eittämättä julkaisseet levynsä jotain muuta kautta, mutta juuri Sänpäkkilän levy-yhtiö on tarjonnut niille itsensä näköisen kodin ja julkaisukanavan.
Levy-yhtiön pyörittämisen ja bänditouhujen lisäksi Sänpäkkilä on tehnyt visuaalisia taideteoksia, musiikkivideoita ja elokuvamusiikkia. Paljon sellaista, jota kukaan muu ei olisi voinut saada aikaan.
Anteeksi nyt maailman tyhmin kommentti, mutta luin alkuun että toi otsikko olisi ollut ”Sami Saksanpähkinä is my personal hero” :D
VastaaPoistaOli hyvä teksti, en ole ikinä tutustunut paljoakaan suomalaiseen, mutta vaikuttavalta kuulosti.
Oon nyt lukenut puolen tunnin välein kolme kertaa tämän kommentin ja joka kerta mua alkaa naurattaa ääneen.
VastaaPoista