-->

lauantai 22. tammikuuta 2011

Pintandwefall - Making of Time Is Right for Romans, Baby (and Candy video)


Olen tänään lueskellut pitkästä aikaa levyarvioita, lähinnä Pintandwefallin uudesta levystä kertovia.

Mitähän niistä nyt sanoisi.

Suomalaiset levyjen arvostelijat ovat todella hankalassa asemassa. Heille ei makseta yhdestä arviosta mitään/juuri mitään (levy) tai sitten liikaa/ihan liikaa (4e-x0e). Yleensä ei mitään, mikä johtaa siihen, että kirjoittajat tekevät työtään harrastuksena tai innostuksena tai vakiintuneena tapana. Jotkut tekevät sitä jopa rakkaudesta lajiin. Harva kuitenkaan harjoittelee arvioiden kirjoittamista kolme kertaa päivässä viidentoista vuoden ajan päästäkseen divaritason lehden kolmosketjuun arvioita kirjoittamaan.

Minkälaisen arvostelun minä kirjoittaisin Time Is Right for Romans, Babystä? Luultavasti ihan samanlaisen kuin kaikki muutkin.

Tuoreus syntyy hutien arvaamattomuudesta ja bändin vilpittömyydestä. Ääni- ja sointinvalikoiman monipuolistuminen saa levyn kuulostamaan monipuoliselta. Pintandwefallin tytöt ovat ihania livenä ja melkein yhtä ihania levyllä. Joidenkin ihmisten ulkomusiikillisina pitämät asiat (hauska keekoilu & tyttöjen persoona) eivät Pintandwefallin kohdalla ole ulkomusiikillisia, koska ne kuuluvat yhtyeen musiikissa. Ne jotka pitävät Pintandwefallista pitävät Pintandwefallista. Ne, jotka olivat kyllästyneitä Pintandwefalliin saattavat uusia ihastumisensa Pintandwefalliin Time Is Right for Romans, Babyn ansioista. Varmaan näiden lisäksi joku kehuva loppuhurskastelu ja neljä tähteä.

Musiikkia arvioivat ihmiset ovat samassa asemassa kuin erotuomarit. Ammattitaidottoman tyypin tunnistaa heti hänen tekemistään toistuvista virheistä. Asiansa osaavan henkilön tietää siitä, että hänelle ei kukaan tule matsin jälkeen ruikuttamaan. Näinkö se menee?

Making of Time Is Right for Romans, Baby = herttaista häröilyä.



edit. Bändi postasi juuri uuden micro budjet musiikkivideon. Tällä kertaa vuorossa on Candy.

2 kommenttia:

  1. Tänks. Oon joskus miettinyt, olisiko Suomessa tilausta pitkille feature-tyylisille levyarvioille. Siis niin, että lehden kansikuvajuttuna olisi jokin "ison" levyn 2-4 sivun mittainen arvio. Tuo olisi kyllä todella haastava kirjoittamisen laji, varsinkin uusien levyjen (eikä ns. klassikoiden) kohdalla.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...