Voi tätä nuorten ylitsevuotavaa intoa tehdä lapsilta kiellettyjä asioita. Videoissa paukutetaan nakupelleilyä kuukaudesta toiseen niin, että oikein sydäntä lämmittää. Eikä edes mitään kaunista nakupelleilyä, vaan oikeiden ihmisten oikeita naughty partseja.
Ei sinänsä yllätä, että asialla on Yuck, joka on aikaisemmin videoinut seksuaalisen kauhupainajaisen ja melkein kielletyn teinihippeilyn, vieläpä aika tyylikkäästi. Shook Downin videossa kuvaruutu on pilkottu osiin ja koottu uudelleen niin, että eri ihmisten paljaat pinnat näkyvät osin yhtä aikaa. Omalla tavallaan jopa aika taiteellista.
Yuck on yksi ysärialtsuretrosemibuumin hienoimmista orkestereista, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli tutustuminen on vielä tekemättä. Yhtyeen debyyttialbumi Yuck on kuunneltavissa Spotifyssa ja puoliksi Soundcloudissa (videon alla). Tarjolla on rennosti soitettua, säröillä kuorrutettua altsuilua, joka nousee keskiarvoa hienommaksi muun muassa biisimateriaalinsa ja kumartelemattoman itsevarmuutensa ansiosta.
Yuck singles by Yuck
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Yuck - Shook Down (nsfw video)
tiistai 10. toukokuuta 2011
Yuck - Milkshake (new song)
Kaikkien ysärialtsufanien nykyinen suosikki Yuck julkaisi juuri sinkun, jossa on yksi uusi biisi. Milkshake on kaunis, jopa teenagefanclubmainen melodiapala, joka groovailee letkeästi eteenpäin. Rankemman rymistelyn ohessa Yuck osaa tämän lajin oikein hyvin. Sinkun a-puoli Shookdown on kotoisin bändin oivaakin paremmalta debyyttialbumilta.
Lisää voi kuunnella esimerkiksi bändin Soundcloud-profiilista. Yuckista lisää esimerkiksi levy-yhtiö Fat Possumin sivuilta.
Milkshake by Yuck
maanantai 26. syyskuuta 2011
Yuck - Soothe Me (new song)
Yuck on yksi parhaista nykyään vaikuttavista, mutta 90-luvulta vaikutteensa hakevista altsuilijoista, niin livenä kuin levylläkin. Yhtyeen helmikuussa julkaistu ensimmäinen studioalbumi Yuck päätynee useallekin best of 2011 -listalle, samoin kuin levyn hienoimmat biisit, esimerkiksi Holing Out, Get Away tai Shook Down.
Niin kuin hyville levyille on tapana tehdä, myös Yuckin debyytistä julkaistaan Special Extended Deluxe Edition, joka pitää sisällään alkuperäistä hienomman pakkauksen, ylimääräisen cd:n ja kaikkiaan kuusi biisiä, jotka ovat teoriassa (ja mainospuheissa) uusia, mutta käytännössä b-puolia ja nettijulkaisuja.
Yhtyeen loistavuudesta kertoo jotain se, että nämä b-puolet eivät ole missään nimessä ylijäämä- tai täytemateriaalia, vaan hienosti sävellettyjä ja sanoitettuja kappaleita, jotka olisivat aika monella bändillä ainutlaatuisia tuotannon kulmakiviä. Esimerkiksi joitakin kuukausia sitten julkaistu superteenagefanclubmainen Milkshake tai juuri soundcloudattu lofisti kaikuileva Soothe Me.
So soothe me / don't use me / I'm not your oxygen.
Näin homma hoidetaan.
Soothe Me by Yuck
maanantai 30. tammikuuta 2012
Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 (4/5)
Best Albums of 2010 (50-41) (40-31) (30-21) (20-11)
Hiljaa tulee ja vielä hyvä. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi se, että saisin albumilistaukseni valmiiksi tammikuun aikana. Eli tänään ja huomenna. Jeh? Levyt on niin hyviä, että jokaisen tulisi ne omistaa, ja vieläpä niin hyviä, että niitä kannattaa kuunnella tänäkin vuonna, vaikka kuinka uudet loistavat yksilöt puskisivat päälle.
PJ Harvey julkaisi albumin, joka oli lyyrisesti vahva, soundillisesti orgaanisen kaunis ja sanomaltaan ajankohtainen. Jopa niin, että kaikki maailman kriitikot rakastuivat siihen syvemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. [Kuuntele]
Yuck oli yksi 2011-lukulaisen ysäri-revivalin vahvimpia yhtyeitä. Lontoolaisbändin debyytti koostui suurelta osin aikaisemmin julkaistujen sinkkujen materiaalista, joiden Teenage Fanclubiin ja Dinosaur Jr:iin kallellaan olevat soundit ja sävelet veivät mukanaan. [Kuuntele]
Brian Oblivion ja Madeline Follin perustivat bändin, julkaisivat ep:n, julkaisivat biisin ja sitten vielä biisin, ja heihin rakastuivat kaikki. 60-lukulainen indieretroilu toimi erityisesti vahvan kappalemateriaalin ja Follinin söpöläisen äänen ansiosta. [Kuuntele]
Aikaisemmin Gownsissa laulanut Erika M. Anderson osoitti debyyttialbumillaan, miten nuoruudet traumat, epäonnistuneet parisuhteet ja moderni urbaani ahdistus muutetaan musiikilliseen ja uskottavaan lyyriseen muotoon. [Kuuntele]
Bon Iverin kakkosalbumi onnistui lunastamaan vuorien kokoisiksi nousseet odotukset täysin puskista tulleen For Emma, Forever Agon jälkeen. Levy debytoi Billboardin listan sijalla kaksi, ja myös ostava yleisö löysi Justin Vernonin säveltaiteen. [Kuuntele]
Solitin kiinnittämä turkulainen The New Tigers löysi äänensä heti debyyttialbumillaan. Levyn keskuskappale Pocketful Of Sand nosti yhtyeen kertaheitolla potentiaalisten tulokkaiden joukosta suoraan kotimaisen indierockin mestaruussarjaan. [Kuuntele]
Zachary Francis Condonin sooloprojektista oikeaksi bändiksi kasvanut Beirut julkaisi vuoden pakottomimman albumin, jonka sävelet olivat täynnä hyvää mieltä ja toiveikasta kaihoa. Yhtyeen luonnollisuus viimeisteli Condonin vision saumattomasti. [Kuuntele]
Fotoshopin debyyttialbumi hämmästytti ja hurmasi valmiilla soundimaailmallaan ja käsittämättömän vahvalla kappalemateriaalillaan. Jarno-Erik Faarisen sooloprojekti nousi loppuvuodesta suoraan suurimpien kotimaisten lupausten joukkoon. [Kuuntele]
Ernest Greene osoitti Washed Outin ensilevyllä, ettei chillwave ollut genrenä kuollut, kunhan paljon käytetyt palaset laittoi oikeaan asentoon. Within And Without miellytti jopa niitä, jotka olivat aaltoilu-indien aikaisemmin hylänneet. [Kuuntele]
Bradford Coxin kolmas Atlas Sound -albumi oli täynnä poikkeuksellista herkkyyttä, pakahdutavaa tunteen paloa ja tunnustuksellista haurautta. Heti albumin nauhoitusten jälkeen Deerhunterin kanssa kiertueelle lähtenyt Cox romahdutti hermonsa liiasta työnteosta. [Kuuntele]
Top 10 mahdollisesti jo huomenna! Ja mahdollisesti paljon myöhemmin! Mutta mahdollisesti jo huomenna!
maanantai 24. lokakuuta 2011
Yuck – Natsu Nandesu (new song)
Just niin. Yuck tekee biisin japaniksi. Coverin. Soft rock coverin. Japaniksi. Albuminsa Japani-painokselle. Naislaululla. Coverin. Bonusbiisinä. Ja onnistuu. Alkaa olla jo vähän epäreilua.
Natsu Nandesu on alun perin japanilaisen Happy Endin (yes, really) biisi. Bändi ei ollut minulle tuttu, niin kuin ei myöskään biisi ollut. En ihan heti ajatellut googlata alkuperäistä, mutta voi se kaikin mokomin hyväkin olla.
Yuckin rento yllätyksellisyys jaksaa miellyttää kuukausi kuukauden perään.
Natsu Nandesu by Yuck
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Yuck - Shook Down (Live on KEXP)
Oletteko muuten huomanneet, että suomalaisilla rokkibändeillä on livenä vähän turhan usein aivan liian kova yritys kovaan rokkimeininkiin? Ja siis nimenomaan perinteisillä rokkibändeillä, sellaisilla, joilla on Gibsonit ja Marshallit ja jollakulla ehkä buutsit ja toisella jalka monitorin päällä.
Kun bändejä käy katsomassa, laulaja paahtaa naama punaisena kybä/kybä-teholla kuin kliimaksin saavuttanut moukarinheittäjä, kitaristi rynkyttää rystyset valkoisena mahtisointuja rokänrollkirveestään kuin Hulkin veli, toinen kitaristi tiluttaa naama tuskasta vääntyneenä ompelukoneen lailla ja rumpali hakkaa kuolemankannujaan kuin hänen kätensä olisivat tuulimyllyn siivekkeisiin sidotut Thorin vasarat. Basisti sentään tajuaa pysyä siellä missä kuuluukin, eli rumpupatterin vieressä lavan taustaverhon lähellä, miettien jotta että minkähänlaista pornoa sitä tämänkin keikan jälkeen yksin kotona ryhtyisi downloadaamaan.
Yleisö ajattelee, että tämä se vasta on poikaa.
Tuli vain mieleen, kun katsoin Yuckin keikkaa KEXP-radiolla. Bändi on halvatun rento, mutta soitto kulkee silti napakasti ja letkeästi groovaten. Biisi ei toki ole bändin repäisevimpiä, ja soittajain lavapreesens saattaa jonkun mielestä vaikuttaa vähän flegulta, mutta jotenkin en vain pidä tätä sisäänpäin kääntyneenä kenkiintuijotteluna (mikä taas on usein ongelmana indiehenkisillä bändeillä).
Yuck ei näytä yrittävän liikaa eikä liian vähän. Se on hyvän bändin merkki.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Gross Magic - Sweetest Touch
Vaikka enhän minä omasta mielestäni koskaan huonoja biisejä postaakaan, nyt olisi tarjolla jopa keskimääräistäkin laatua laadukkaampi tapaus. Ehkä Gross Magicin Sweetest Touch kuulostaa omiin korviini erityisen hyvältä muun muassa siksi, että olen tänä vuonna ollut hyvin innostunut muodikkaaksi muuttuneesta ysärialtsusoundista.
Brightonista kotoisin olevan bändin nokkamies Sam McGarrigle kutsuu Gross Magicin musiikkia glungeksi, mikä on tietysti paitsi hauskaa myös huvittavaa. Vaikutteiksi mainitaan ELO, Nirvana, Loser-aikainen Beck ja Ariel Pink, joista tuota niin noin niin noin niin noin... joo kyllä ihan miten vain, Sam, mutta perusysäriä tämä omiin korviini on, eikä edes eniten näitä em. yhtyeitä. Ehkä nykyajan nuoret kuulevat musiikissaan jotain muuta kuin minä. Tänä vuonna musiikkia tehneistä aikalaisista samoilla poluilla glungailee esimerkiksi Yuck.
Omalla tavallaan on toki hyvin sympaattista, että nykyiset nuorten soittajien ysärialtsubändit retroilevat niin maan perusteellisesti soundeja, videoita, levynkansia, käärittyjä hihoja, paitakuoseja ja kukkapuskia myöten. Joskus luulin, että tyylien 1/1-matkiminen häiritsisi minua, mutta ei se taida (enää) häiritä. Antti on selvästi kasvanut ihmisenä.
Gross Magicin debyytti ep Teen Jamz julkaistaan 8. elokuuta. Jos tarjolla on lisää yhtä hienoa melodiointia, kitararömpötystä ja yleisfiilistä, Gross Magic voi hyvinkin nousta yhdeksi tämän vuoden suosikeistani.
Gross Magiciksta lisää Facebookissa ja MySpacessa. Sweetest Touchin voi ladata esimerkiksi Soundcloudin kautta.
tiistai 2. elokuuta 2011
Youth Lagoon - July
Youth Lagoon soinee seuraavien päivien aikana tuhansien ja taas tuhansien indiehaaveilijoiden läppäreissä. Tai ainakin eilen soi, kun Pitchfork kirjoitti siitä kauniita sanoja. Tai ainakin minun läppärissäni soi, sillä olen tällä kertaa 10.0 samaa mieltä Pitchforkin kanssa.
Trevor Powers on 22-vuotias makuuhuoneneronalku, jonka debyyttialbumista The Year of Hibernation on tulossa iso juttu. Levyltä on julkaistu Julyn lisäksi kaksi muutakin biisiä, Montana ja Cannons. Kuulin näistä jälkimmäisen toukokuun alussa, pidin siitä, lisäsin sen suosikkeihini, kuuntelin sitä parin päivän ajan ja unohdin sen.
Julylle olisi voinut käydä samoin, mutta hyvä ettei käynyt. Kappale kulkee yksinkertaisella soinutuksella ja tavanomaisella lo-fi-soundilla, mutta onnistuu kasvamaan kuin vahingossa kymmeniä vastaavilla elementeilla varustettuja kappaleita suuremmaksi. Neljän soinnun vaihtelu on harvoin kuulostanut yhtä tenhoavalta kuin biisin loppuhehkutuksessa.
The Year of Hibernation ilmestyy 27. syyskuuta. Loistavasta rosteristaan (muun muassa Yuck, The Black Keys, Band of Horses, Smith Westerns, Tennis) tunnettu levy-yhtiö Fat Possum Records julkaisee.
Toivotaan, ettei Youth Lagoonista tule jälleen yhtä suurten odotusten alle luhistettua orkesteria.
July by Youth Lagoon
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Best Tracks of February
Sain viimeinkin tehtyä listan helmikuun parhaista biiseistä. Valtosa on julkaistu ensimmäistä kertaa helmikuussa, osasta on julkaistu video helmikuussa, osan olen löytänyt helmikuussa. No logic, periaatteessa.
Best Tracks of January -lista on tässä.
Biisin nimeä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen postaukseen.
#17 School Knights - Fuck the Beach
Rahola oli jossain vaiheessa niin suosittu, että sinne virtasi nuorisoa myös kauempaa. Puhutaan siis aidosti sadoista nuorista, ei kymmenistä. Muualta tulleet tunnisti siitä, että he juoksivat pakoon poliisia.
#16 Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo - On hyvä että olet surullinen
Olin jo päässyt täydelliseen joosekeskitalomaiseen fiilikseen. Hyräilin Koti-ikävän sanoja mielessäni. Tunsin liikutuksen nousevan. Etsin hetken aikaa albumin ruskeapahvista kantta hyllystäni ja pienen etsimisen jälkeen löysinkin sen. Avasin kotelon.
#15 Zebra and Snake - Money in Heaven
Jossain vaiheessa tajusin, että tulevaisuus ei koskaan saavu luoksemme. Ei tule hologrammilähetyksiä, lentäviä moottoripyöriä tai kuvapuhelimia. Korvalappustereot olivat yleistä käyttötavaraa, mutta kelloon integroitua televisiota ei vain kuulunut. Aku Ankasta tuttu näkymättömyyssuihkekin osoittautui katkeraksi kusetukseksi.
#14 Wolf Gang - Dancing with the Devil
En tiedä, mihin muut Wolf Gangia vertaavat, mutta onhan tämä ihan silkkaa Queenia. Ja vielä hyvässä mielessä.
#13 Smith Westerns - All Die Young
Nyt ihan aidosti hei. Minkä takia kukaan ei ole kertonut minulle Smith Westernsistä? Onko bändi ollut joku yleinen diggailun kohde, josta ei ole höyrytty, kun kaikki sen kuitenkin tietää? Vai ovatko kaikki vain pimittäneet tiedon minulta, että Antti on ihan tyhmä, ei kerrota sille tästä bändistä, ei se kuitenkaan ymmärrä.
#12 The Rural Alberta Advantage - North Star
Joku on todennäköisesti saanut Amy Colesta itselleen joviaalin tyttöystävän tai vaimon. Luulen, että bändin jäsenet pelailevat keikkabussissaan seurapelejä ja syövät välipalaksi appelsiineja. He kantavat itse vahvistimensa lavalle silloinkin, kun heidän ei olisi pakko. Keikan jälkeen he menevät hyvillä mielin nukkumaan.
#11 Lapko - The Day I'm Gone
Horse and Crow on Lapkomaisen tuttu tykitys, mutta ainakin nykyiseen olotilaani ja musiikilliseen yleismakuuni The Day I’m Gone sopii huomattavasti paremmin. Sovituksellisesti siinä on paljon enemmän ilmaa, se on rauhallisempi kuin iso osa Lapkon biiseistä, mutta ei kuitenkaan ns. lässy.
#10 The Raveonettes - Forget That You're Young
Itse biisi on aika perusveto. Hmm. Hmmmmmmmmmmm. Vaihtelen mielipidettäni suosikkibändieni perusvedoista. (Muutin mielipidettäni.)
#9 Meke Menete - Lonely Sexy Death
Kappale sisältää kiljuntaa, joka ei ole alanvegamaista horrortykitystä, mutta joka tuo oman järkyttävän lisänsä teokseen.
LONELY SEXY DEATH
meke menete | Myspace Music Videos
#8 Joensuu 1685 - Lost Highway
Lähtösoundi + bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio....ja lopulta soundillinen muutos ja/tai toinen sointu ja/tai uusi soitin ja/tai rytmiikan vaihdos. Aaaaaahhhh!
#7 Glasvegas - Euphoria, Take My Hand
Hei, miks kukaan muu ei tunnu pitävän uusista Glasvegasin biiseistä? Onko tämä nyt sitten muka niin passée, ettei kelpaa? Ihme puuhaa. Eihän Euphoria, Take My Hand nyt mikään Daddy's Gone ole, mutta kelpo veto kumminkin. Olisivatko äänet kelloissa toiset, jos tämä olisi tuntemattoman bändin debyyttisinkku?
#6 Radiohead - Codex
Musiikillisesti levy ei muuttanut yhdenkään ihmisen mielipidettä bändistä. Pitäjät pitivät, vihaajat vihasivat, bändin arvostusta kritisoivat kritisoivat ja vanhan liiton perheenisät hymähtelivät puolityytyväisinä. (Olen muuttanut pariinkin otteeseen suosikkikappalettani Radioheadin uudelta levyltä. Nyt se on Codex.)
#5 Yuck - Holing Out
Tuota noin...nämä mielihalut tai -haluttomuudet ovat jonkin verran ristiriidassa keskenään. Eihän kukaan voi nostalgisoida & romantisoida 90-lukua, haikailla hyvien kitarabändien perään ja kertoa kyllästyneensä retroiluun. Lienee pakko päivittää omaa asennemaailmaa.
#4 The Strokes - Under Cover of Darkness
Minua ei haittaa, vaikka Strokesista kasvaisi omassa mittakaavassaan AC/DC:n kaltainen samaa levyä uudestaan toistava rockbändi. Ainakaan niin kauan kuin joka albumilla on muutama tällainen biisi.
#3 Lykke Li - Love Out of Lust
Love Out of Lust sen sijaan upposi Antin herkkään sydämeen heti. Pidän siitä paljon. Ihan niinkin paljon, että odotan helmikuun 28. ilmestyvää Lykke Lin kakkosalbumia innolla. Jos kuulen biisin sanat niin kuin ne on kirjoitettu, ne ovat tosi hyvät.
#2 Indians - Magic Kids
Aika usein soundilähtöisessä indiemusiikissa melodiat jäävät turhan vähälle huomiolle. Vähän samalla tavalla kuin melodialähtöisessä musiikissa soundit jäävät turhan vähälle huomiolle. Tai soittotaitokeskeisessä musiikissa kaikki muu jää turhan vähälle huomiolle. Kun Magic Kidsin melodia potkaisi ensimmäistä kertaa sisään, iltapäivä muuttui heti valoisammaksi.
#1 Panda Bear - Last Night at the Jetty
Hiljaa hiljaa hiipien Panda Bearin Last Night at the Jetty ui tajuntaani. Ja jäi sinne, todennäköisesti myös jää sinne, pitkäksi aikaa. Jopa lopuksi aikaa.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
What in the hell happened? (vko 10)
Jaahans jaahans! On jälleen aika summata kulunut viikko ja sen tapahtumat. Nyt pesee taas suosittua sisältöä rakkaiden poppihunajaisten ruuaksi. Jotenkin hölmöä ja osin vakavaa menoa olisi tarjolla. Ja osin laadukasta.
- Kaikki The Nationalin keikalla olleet olivat ihan kybällä innoissaan, koska bändi oli COWA! Yhtye julkaisi videon, jota kukaan ei ymmärtänyt. Siinä oli pari tv-julkkista ja kummallinen juoni. Antti alkoi pikku hiljaa ymmärtää The Nationalin ylivoimaisen suuruuden.
- Osa Guns N' Roses -faneista innostui ihan kybällä, kun netissä alkoi levitä huhu yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon paluusta esiintymislavoille, tässä tapauksessa Suber Bowl 2012:n puoliaikashown tähdiksi. Duff McKagan ampui huhut alas lausumalla: "That's bullshit. Pure, unadulterated bullshit." McKaganin mukaan ainakaan hänellä itsellään ei ole minkäänlaista suunnitelmaa palata yhteistyöhön Axl Rosen kanssa.
- Liljankukka duo stormasi Facebookin kautta kaikkien musiikkia rakastavien ihmisten tajuntaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että tätä meidän tulee tukea ja kannustaa.
- Justice kertoi tekevänsä comebackin.
- Zebra and Snake julkaisi uuden biisin ja livekeikan.
- The Raveonettes julkaisi videon saaaaaaaterin hienoon biisiin Recharge & Revolt.
- Maanjäristys sai aikaan paljon ikäviä lieveilmiöitä, kuten amerikkalaisten Pearl Harbour -viittaukset ja suomalaisten "kaikki amerikkalaiset on satanan tymiä" -kommentit. Visuaalisesti hieno löytö oli Facebookissa kiertänyt kuva vuonna 1906 tuhoutuneesta San Franciscosta. Itse huomasin sen ensimmäisenä Räsäsen Mikon linkkaamana. Tänks hälle.
- Antin nuoruusvuosien supersuosikkiorkesterin NoMeansNon tulosta Suomeen uutisoitiin. Antti fiilisteli Wrong-albumin biisien tahdissa ja oli sitä mieltä, että tää on tosi hyvä, että tällaista musiikkia ei enää tehdä, että miksi tällaista musiikkia ei enää tehdä, ja kuinkahan vanhoja noi bändin äijät jo on?
Mitä ensi viikolla tapahtuu? Stay tuned, Stopshakehoneygo investigates!
