Mitä tapahtui sille Antille, joka intoili elektronisesta musiikista ja sanoi olevansa kyllästynyt bänditouhuihin? Hitostako minä tiedän. Tai mitä tapahtui sille Antille, joka intoili bändimusiikista ja sanoi olevansa kyllästynyt alkuperäistä esitystä huonompiin remixeihin? Hitostako minä tiedän.
Sen tiedän, että noin kerran kerrasta kun julistan jotain musiikkimakuuni viittaavaa, muutan mieltäni alle kuukaudessa. Ehkä julistukseni kääntyvät alitajuisesti itseään vastaan niin, että alan heti tietämättäni etsiä sellaista musiikkia, jonka olen juuri kieltänyt.
Or something.
Koin elektronisessa musiikissa pienimuotoisen & oman pääni sisäisen arvon palautuksen viime syksynä Monsters of Popissa Dangerin keikalla. Tuolloin tähdet olivat ns. oikeassa asennossa, fiilis hyvä, alkoholi veressä ja bändin visuaalinen ja soundillinen ilme lumoava.
Joulu- ja tammikuussa mietiskelin, jotta missä kaikki hyvät kitarabändit ovat. Sitten niitä alkoi löytyä, paljonkin, ja viimeisten viikkojen aikana remixit ja muut elektroniset pörpötykset eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ohjelmaani.
Kuuntelin juuri ensimmäistä kertaa Owl Visionin tekemän remixin Futurecop!in biisistä Starworshipper. Alkuperäinen on kai ihan hyvä, mutta minua se ei liikuta. Remix liikuttaa paljonkin, jopa tiistaina, iltapäivällä, ilman mainittavaa yhteisöllisyyden tunnetta tai kalja+kalja+kalja+gt+jäger+gt+jäger-yhdistelmää.
Futurecop! - Starworshipper (Owl Vision Remix) by Owl Vision
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti