Ville Leinonen ja Niko Ahvonen julkaisevat 16. helmikuuta reggae-henkisen levyn 2 Leijonaa Rocksteady. Miehet tulkitsevat albumilla muun muassa Olavi Virran ja Erik Lindströmin klassikoita. Aluksi ajattelin tämän olevan, like, maailman huonoin idea.
Nykyään (= 2000-luvulla) tehdään runsain mitoin ns. temppulevyjä. Ilkka Alanko tulkitsee swingisti Neljän Ruusun biisejä. Tero Vaara tulkitsee swingisti joululauluja. Club For Five tulkitsee a capellasti pop- ja rock-klassikoita. Olli Lindholm tulkitsee hartaasti Vexi Salmen tekstejä. Kotiteollisuus tulkitsee heavysti suomalaisen rockin kulmakiviä. Pate Mustajärvi tulkitsee äijästi Johnny Cashia. Erilaiset lapsille suunnatut sarjakuva/pehmolelusankari-albumit ovat muodostaneet kokonaan oman genrensä. Uutta kulmaa haetaan vanhoihin biiseihin niin perkeleesti. Joskus onnistutaan, usein ei.
Tietenkään ilmiö ei ole uusi, mutta ei tämä temppulevyjen tulva ainakaan laantunut ole.
Nyt kuitenkin olen tämän pakkasenpureman keskiviikkoillan ratoksi kuunnellut kerta toisensa perään Ville Leinosen fiilistelyä Olavi Virran klassikosta Sua lemmin kuin järjetön mä oisin. Hyvillä mielin. Oikein hyvillä. Olen jopa laulanut kappaletta kovaäänisesti työpaikkamme toimistotilassa.
Niko Ahvosen laulantaa voi kuunnella esimerkiksi Stupidon blogista. Hänen tekosensa eivät juurikaan minua kosketa, syystä tai toisesta. Jonkun toisen mielipide asettanee miehet päinvastaiseen järjestykseen.
Ville Leinonen: Suo lemmin kuin järjetön mä oisin (Playground Music FInland & Splash levy 2011) by Stupido-Shop Record Store
Onko tämä "ihan hirveää", "vähän mitäänsanomatonta" vai "superässää tykitystä"?
Tämän levyn eka biisi Perfidia on kova, mut noi Suomi-iskelmä-versiot oli vähän mjäh.
VastaaPoistaItse en syttynyt ollenkaan tosta Ahvosen vedosta. Ehkä tykkään näistä Leinosen laulamista biiseistä, koska oon ollut fani ns. alusta asti.
VastaaPoista