Best Tracks of May

Nyt täytyy kyllä sanoa, että toukokuu oli kotimaisen musiikin suhteen tajuttoman kova. Upeita biisejä hienoilta bändeiltä, jos ei joka päivälle, niin ainakin joka toiselle. Ja lisäksi ulkomainen biisi, jonka tasoisia tehdään vuoden aikana yleensä vain parikolme, jos sitäkään. Here goes...

#14 Siinai - Anthem 1 & 2
Tarjolla on hitaasti tapahtuvaa ääntä, jättiläisen kokoisia koukkuja, äänitekstuureja, kaikkea isoa, ja joko hitosta tai taivaasta kotoisin olevaa tunnelmaa. Termi psykedeelinen krautrock ei liene kovin kaukana maalistaan.

SIINAI - ANTHEM 1 & 2 by SIINAI

#13 Bad Sports - Teenage Girls
Kivasti on otettu haltuun 70-lukulainen protopunktyylinen soundi. Kertosäkeen Teenage girls dancing in the street -hokema jää päähän soimaan niin kuin ennen vanhaan, sävel on tuttu monesta muustakin biisistä, ja kaikkiaan tuttujen asioiden äärellä ollaan. Biisin soundissakin tapahtuu jotain kummallista, ihan kuin kappale olisi kierrätetty vanhan wouwaavan kasettimankan kautta.

Bad Sports - Teenage Girls by Ottawa Explosion

#12 Stop Modernists - Subculture (feat. Chris Lowe)
Kokoonpanoon kuuluvat kotimaiset ns. pitkän linjan raskassarjalaiset Jori Hulkkonen ja Alex Nieminen, jotka ovat pyytäneet Pet Shop Boysin Chris Lowen feattaamaan debyyttijulkaisulleen. Subculture-biisikin on valittu oivan katu-uskottavasti New Orderilta.

Stop Modernists featuring Chris Lowe - SUBCULTURE - radio edit 128kbps by Sahko

#11 Satellite Stories – Family
Tämä on aurinkoista, kevyesti rullaavaa, oivasti sävellettyä ja taitavasti esitettyä musiikkia. Ooo-ooo-kuorot ja sympaattiset falsetissa käyvät nuotit kuorruttavan kakun juuri oikein.

Satellite Stories - Family by satellitestories

#10 The Oos & Ahhs – 2084
Ooh, I get it, I get it. Niin kuin että 2084, että sata vuotta Orwellin 1984:n jälkeen. Että some things never change. Ja kun tarkkaan kuuntelee, eikä vain taustalla, niin WE'LL BE WATCHING YOU! Ja levyn kannessa amerikkalaiset starsit on vaihettu turvakameroihin, stripesit sälekaihtimiin ja sitten on vielä joku agentilta näyttävä tyyppi, joka tarkkailee. Että instrumentaalinenkin musiikki voi ottaa vahvasti kantaa. Että EVERYWHERE YOU GO!

The Oos & Ahhs - 2084 by The Oos & Ahhs

#9 NT's White Trash - You & Me
You & Me edustaa Mourning Becomes Electricin tarttuvinta laitaa. Albumin kaikki kappaleet eivät suinkaan ole yhtä suoraviivaisia indierocktykityksiä, mutta jos tästä pitää, niin todennäköisesti pitää koko levystäkin. Toisaalta levystä voi pitää myös silloin, jos ei pidä tästä, niin että win win jne.


#8 1,2,3 – Work
Kirjoittelen jotain oivaltavaa ja relevanttia sitten kun ehdin. Siihen saakka fiilistelen esimerkiksi 1,2,3:n Workia. Se on hyvä.

"Work" by 1,2,3 by Musefy

#7 Washed Out - Eyes Be Closed
En tiedä kutsutaanko tätä vielä/enää chillwaveksi, mutta jos kutsutaan, niin yeah, hyvää chillwavea. Kuten asiaan kuuluu, biisin tunnelma on kuin lämmin kesäillan tuulahdus, ripauksella lupausta jostain paremmasta.

Washed Out - Eyes Be Closed by design_t

#6 Foster the People – Pumped Up Kicks
Los Angelesista kotoisin oleva kolmikko (livenä viisikko) tekee kevyttä ja kesäistä indiepopahtamaa musiikkia, jota on helppo kuunnella ja josta on helppo pitää. Soundi on ajankohtainen ja -mukainen, biitit tanssittavia, kertsit tarttuvia ja muut koukut koukuttavia.

Pumped Up Kicks by Foster The People

#5 Arcade Fire - Speaking in Tongues (feat. David Byrne)
En tajua, miten Arcade Fire on voinut jättää Speaking in Tonguesin pois albumilta. Se on biisi, jollaista useimmat bändit eivät koskaan saa aikaiseksi. Ja lisäksi sen taustakuorossa laulaa David Byrne.

Arcade Fire - Speaking in Tongues (feat. David Byrne) by MergeRecords

#4 Burning Hearts - Into the Wilderness
Omaan korvaani biisissä kaikuu moni sellainen asia, josta pidin 90-luvulla tajuttoman paljon. Yksinkertaisen sointukulun päälle rakennettu kevyehkö mutta poikkeuksellisen kaunis melodia, toiveikkaan kaihoisat sanat, konstailematon ja luonnollinen laulusuoritus ja heleä soundimaailma.


#3 The Duplo! - Homophobic Son of a Bitch
Kitarariffi liki Shakin' All Overista. Asenne sieltä mistä luvataan. Tuloksena raikasta kohkausta. Raikasta kuin aamuinen sade. Vuoden iskevin punkrockslogan. Homophobic fuckin racist son of a bitch!

The Duplo! 'Homophobic Son of a Bitch' by The Duplo!

#2 French Films – Convict
Convict on suora, melodinen, aurinkoinen ja frenchfilmsmaisen komeasti soitettu, laulettu ja sovitettu kappale, jota kuunnellessa on mahdoton pysyä paikallaan. Taustakuoron whoo-hoot ovat tietyin osin parasta ikinä tai ainakin parasta pitkään aikaan. Tässä on nyt laulu, jota tuhannet bändit ovat yrittäneet kirjoittaa tuhansia kertoja tämän vuosituhannen aikana, aivan kuitenkaan onnistumatta.

Convict by French Films

#1 Fucked Up – Queen Of Hearts
Really. Siltä nyt aika vahvasti tuntuisi. Vuoden albumi. Tai joo, kyllä, yksi niistä. Olen nyt vain ensi-ihastuksen huumassa ja David Comes To Life tuntuu paremmalta kuin mikään.

Fucked Up - Queen of Hearts by Pretty Much Amazing

Best Tracks of April

No nyt! Stopshakehoneygon huhtikuun parhaat biisit, kaksi kuukautta myöhässä. Eikä tässä vielä kaikki. Lupaan huomenna postata blogin toukokuun parhaat kappaleet ja käytännössä ottaa biisilistauksissa muut kiinni. Varsinkin, kun viikonloppuna ajattelin postata kesäkuun parhaat. Niin että jee jee jee, näillä kyllä pärjäilee!

Systeemit ovat samat kuin aikaisemmillakin kerroilla. Osa kappaleista on julkaistu huhtikuussa, osaan on tehty video kyseisen kuun aikana ja osa on huhtikuussa ilmestyneillä albumeilla. Biisin nimeä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen postaukseen.

#14 Ganglians - Jungle
Eräänä aamuna päätimme samota metsässä. Poljimme pyörillämme metsään ja samosimme. Eräässä vaiheessa olimme hieman syvemmällä siimeksessä, toisessa vaiheessa hieman lähempänä Vaakkolampea. Ryteikössä Vaakkolammen rannalla, puistosta katsoen lammen toisella puolella, koimme elämämme suurimman järkytyksen ja pelästyksen. Muistan tapauksen aina.

Ganglians - Jungle by felixnicklas

#13 Danger Mouse & Daniele Luppi - Two Against One (feat. Jack White)
Sanoituksellis-asenteellisesti Two Against Onessa on jopa jotain sevennationarymaista, which I love. Jack Whiten lauluakin on hieno kuulla, itselleni pitkästä aikaa.

Danger Mouse & Daniele Luppi - Two Against One (Ft. Jack White) by MMMusic

#12 Radiohead - Supercollider
Lisää sydämentykytystä aiheutti Radioheadin ilmoitus, jonka mukaan osassa levyjä etiketit ovat keskenään väärin päin. Perfektionistit pohtivat yhä, raaskivatko he ottaa julkaisun pois kelmuista ja laskea sen keräilyllistä arvoa, vai jättävätkö he itselleen arvoitukseksi sen, omistavatko juuri he tuon keräilyllisesti arvokkaan virheellisen version. Että tämä on nyt julmaa uhkapeliä. Ne henkilöt, jotka eivät olleet koskaan tutustuneet keräilijöiden sielunmaisemaan olivat ihan että ookeeeeiiiiiiiiiiiii.....

Radiohead - Supercollider by ianbhoy

#11 The Morning Benders - Oh Annie
Oh Annie sopii oikein hyvin tähän nyt vallitsevaan väsyneeseen mutta positiivisesti voipuneeseen, vähäisen punaviinimäärän ja London Priden kyllästämään olotilaani. The Morning Bendersistä on tulossa yksi suosikkiorkesteristani.

Oh Annie by The Morning Benders

#10 The National - Exile Vilify
The National on tehnyt kappaleen videopeliin Portal 2. Exile Vilify on valssi, ja siinä vaiheessa kun tajuaa, että tämähän voisi olla Poets of the Fallin esittämä, on jo liian myöhäistä. Varsinkin, kun biisi on tasokas.


#9 Polarsets - Sunshine Eyes
Newcastlesta kotoisin oleva Polarsets kertoo edustamakseen genreksi Ibiza indien. Mikä tarkoittaa...niin... ..kuin..tuota noin.... tanssittavaa indietä. Tai ehkä tanssittavaa kesäistä indietä. Tai siis popmusiikkia.


#8 Pariisin Kevät & Miikka Koivisto - Tanssit läpi kaupungin
Amnesty julkaisi juuri ensimmäisen kappaleen 50-vuotisjuhlakokoelmaltaan. Siitä vastaavat Pariisin Kevään Arto Tuunela ja Disco Ensemblen Miikka Koivisto. Tanssit läpi kaupungin kuulostaa hauskalla tavalla kyseisten orkesterien yhdistelmältä.

Pariisin Kevät & Miikka Koivisto: Tanssit läpi kaupungin by Fullsteam

#7 22-Pistepirkko - Broken Toys
Nyt ei välttämättä ole muuta kuin se tyytyväisyyden sekainen huomio, että 22-Pistepirkko osaa yhä tehdä hienoja biisejä. Broken Toys on vähän niin kuin englanninkielinen indieversio jostain J. Karjalaisen kesäisestä rallista. Tai sitten asia on niin, että J. Karjalaisen rallit ovat suomenkielisiä popversioita 22-Pistepirkon kesäisistä kappaleista. Or something.

22-Pistepirkko - Broken Toys by Bone Voyage

#6 Saskatchewan - Dreamboat
Nyt on taas hyvä biisi, varsinkin jos pitää kaiuista ja kitaroista ja kaiuista ja kitaroista ja kaiuista ja kaiutetusta laulusta ja kitaroista ja melodioista ja kaiuista ja hyvistä biiseistä.

Dreamboat by Saskatchewan

#5 Gang Gang Dance - Mind Killa
En ole aivan varma siitäkään, ymmärränkö Gang Gang Dancen samalla tavalla kuin jotkut muut sen ymmärtävät. En luultavasti ole samalla kokeellisen elektromusiikin tasolla kuin asiaa koko tämän vuosituhannen harrastaneet ihmiset ovat. En tiedä, viitataanko siinä joihinkin elektronisen musiikin genreihin vai ei. En osaa yhdistää biittejä mihinkään aiemmin tehtyyn, enkä tiedä, ovatko ne uusia vai vanhoja. Sen tiedän, että Mind Killa on hillittömän hyvä.


#4 Processory - Nightfall
Nightfall on pakahduttavan melankolinen elektrotunnelmointi, jota Valurin surullinen ääni syventää eleettömästi. Pelkistetty soundimaailma ja rauhallisen rytmihäiriöinen beatti kuljettavat kappaletta kohti sen hidasta fade-outtia.You distroyed me at nightfall. Sydän on räjähtää.


#3 Hooray for Earth - True Loves
Tämä päivä ja luultavasti ensi viikkokin on pyhitetty True Lovesille. Biisi on sairaan kova, jopa pikkuriikkisen verran kaupallisessa mielessä.


#2 Cults - Abducted
Saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, mutta kyllä Cultsin toukokuussa ilmestyvä debyytti on oleva kova. Tähän saakka julkaistut biisit ovat joko hyviä tai loistavia, ja elleivät ne loput sitten ole ihan pelkkää saman toistoa, bändi kilpailee vahvasti vuoden kovimman debyytin tittelistä.Abducted on tykkiässä. Ihan sikatykkiässä. Ihan huge mega sika tykki ässä.

Abducted by cultscultscults

#1 Yournalist - Nigerian Girl
Jos jakaisin jotain Nyt lähtee tosin hyvin -palkintoja, turkulaisen Yournalistin Nigerian Girl saisi sellaisen. Tämä on hyvin soitettua, laulettua ja tuotettua, oikealla tavalla aurinkoista hyvän tuulen musiikkia. Tällaista ei tehdä Suomessa lainkaan tarpeeksi.

Yournalist - Nigerian Girl by drinktonightrecords

Paavoharju - Ikkunat näkevät

On ollut aika, jolloin olin huomattavasti tiukempi sen suhteen, mikä musiikki on maailman parasta, tai mikä ylipäätään voi olla sitä. Ajattelin, että viiteen tähteen tai 10.0:aan vaaditaan sävellyksellisen, sanoituksellisen, rytmillisen ja soundillisen mestaruuden lisäksi poikkeuksellista omaperäisyyttä ja emotionaalista sitoutumista. Siis sellaista neroutta, jota Paavoharjun musiikissa parhaimmillaan on.

Nykyään tiedän paremmin siinä mielessä, että musiikissa - niin kuin taiteessa yleensäkin - vastaanottajassa heräävä tuntemus on tärkeämpi kuin mikään lähettäjän kokema. On hyvin mahdollista, että känninen huumoriretkue vetäisee vasurilla levylle jotain, joka päältä päin on täysin samaa kuin tuhannet muut samankaltaiset tuotokset, mutta joka jotenkin onnistuu koskettamaan ihmisiä. Samaten on mahdollista saada aikaan musiikkia täysin laskelmoiduista ja kaupallisuuden ehdoilla toimivista lähtökohdista.

Mutta on se silti aina vain hienoa, kun joku asialleen omistautunut ihminen osuu kymppiin. Sitä vastaan on keskitien popmusiikin vaikea kilpailla.

Paavoharju: Ikkunat näkevät by Fonal Records

Paavoharjun Ikkunat näkevät -ep ilmestyy 4. heinäkuuta. Sen voi tilata itselleen Fonalin nettikaupasta. Aiheen mukaisia t-paitoja riittää 100:lle.

Video, jonka näin vasta nyt, mutta joka nauratti minua tosi paljon

Minulta on kysytty, miksi teen blogipäivityksiä aamuisin viiden jälkeen. Enkä esimerkiksi aamupäivisin kymmenen aikaan. Että miksi niin aikaisin.

Selitys on yksinkertainen. Aloitan työni radiolla arkisin noin kello 5.40, minkä takia herään kello 4.40. Tässä välissä ehdin hoitaa aamutoimet, avata tietokoneen, käydä nopeasti läpi news- ja blogifeedit, fiilistellä hetken aamun puhdasta kauneutta, kuunnella ehkä kuulokkeilla jonkin kappaleen, tehdä lyhyen blogipäivityksen ja ajaa töihin.

Jos en tekisi näin, seuraava mahdollisuus blogin päivittämiseen tulisi vähän ennen puolta päivää, jolloin lähetykseni on ohi ja pidän lyhyen ruokapaussin. Ja silloin aamuiset lintuset olisivat jo matosensa napanneet. Or something.

Niin että tästä syystä.

Eilen illalla päätin, että tänä aamuna postaan vuoden hauskimman videon. Se kestää vain vajaat kaksi minuuttia, mutta ne kannattaa omasta elämästään uhrata. In the name of fun.

M83 - Ehkä the most epic albumiteaseri ever

Pakkohan tätä on hehkuttaa. M83:n uuden albumin teaseri soundaa niin hienolta, ettei kovin moni muu soundaa. Ja soundaa isommalta kuin moni muu kykenee koskaan soundaamaan. Antin tekee aika ylimaalisen paljon mieli saada uusi levy jo kuunteluun.

Hienointa tässä pari tuntia sitten julkaistussa teaserissa on se, että luultavasti 99/100 katsojista tajuaa täsmälleen samassa kohdassa, kuinka upeaa ääntä Anthony Gonzalez on saanut aikaan. Videon visuaalinen puoli seuraa hyvin perässä - ehkä tosin vähän ilmeisella muotokielellä ja tyylillä.

Pitchforkin haastattelussa Gonzales sanoi seuraavan albuminsa olevan very, very, very, very epic, very orchestrated, dreamy, powerful and intense, ja ainakin tämä puolentoista minuutin maistiainen tukee lupausta. Teemaan sopii hyvin, että levyn on määrä olla mitaltaan tupla.

So. Justicen laukkaavat puhvelit. Fucked Upin massiivinen teemalevy. Glasvegasin eeppinen sydänmurska (tai sen yritys). M83:n teaseri ja tuleva albumi. Varmaan aika moni muukin julkaisu, joka ei nyt vain tule mieleen.

Tänä vuonna saa vetää aika helkkarin isosti.

Delay Trees - All Black Left (new song)

Nyt nyt nyt nyt nyt nyt. Uusi biisi Delay Treesiltä. Ja niin kuin kuvitella saattaa, laatuluokan teos.

All Black Left kasvaa hienovaraisesti kuulaasta tunnelmoinnista jylhän rumpaloinnin kautta säröbassolla kuorrutettuun loppurymistelyyn, kuitenkaan kappaleen perustunnelmaa tuhoamatta. Yksinkertainen melodia ui sisimpään muutamalla kuuntelukerralla. Vaikka kappale on tällaisenaankin todella hieno, uskon sen kuulostavan taivaalliselta livetilanteessa, kun bändin dynamiikalla on enemmän tilaa operoida.

Delay Treesiä ei pidetä turhaan yhtenä Suomen parhaista orkestereista.

All Black Left by Delay Trees

All Black Left julkaistaan myöhemmin Before I Go Go EP:llä. Lisää esmes Facebookissa tai bändin nettisivuilla.

What in the hell happened? (vko 24/25)

Iiiiihan niinku sikana myöhässä viikkokatsaus. En enää edes muista, mistä viikosta kaikkiaan on kyse. Jostain kesän viikosta kuitenkin, viime viikosta ja sitä edellisestä ja ehkä jossain määrin sitäkin edellisestä. Aika holtitonta sisältöä olisi nyt tarjolla. Hyvin holtitonta. Relevanssi on kaukana. Ja taitaa ajankohtaisuuskin olla. Mutta kompensoidaan se väkivallalla!

- Kaikki olivat ihan että YES YEAS YEAS YES YES YES YES YES YES YEAS mää haluan ostaa itselleni sirkkelilingon ja ampua sirkkeleillä kaikkia muita, että mulle heti yks sirkkelilinko please, ja sirkkeleitä, mieluusti ihan saatanan helvetin paljon ja sitten lingon kanssa metsään ampumaan sirkkeleillä kaikkia eläviä ja kuolleita.

Tai takapihalle. JOO, TAKAPIHALLE! HAHAAHAAAAAAA, KAIKILLE ASEET! HAHAHAHAAAAAA, JA VIINAA JA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ JA TORAA JA PUTOILEVIA NAULAKOITA JA SIRKKELILINKO! RUAHAHAHAHAHAA, KUKA VOITTAAA?! KUKA VOITTAAAAAA!!!!!? KUUUKAAAAAA VOITTAAAAA!!!!!!????? ASELAIT LÖYSEMMIKSI! SIRKKELILINKO!!!!!!!

- Jotenkin vähän vanhana juttuna Antti huomasi Ice T:n olevan herkkähipiäinen / sanavalmis / prinsessa / kärkäs / tosikko / huumorintajuinen / julkkistyrkky / proaktiivinen. Ice T oli ihan että worry abt you WACk ass music, että mitä sä mua grillaat, että kohta mä ostan itselleni SIRKKELILINGON! Että RUAHAHAHAHAHAA, KUKA VOITTAAA?! KUKA VOITTAAAAAA!!!!!? KUUUKAAAAAA VOITTAAAAA!!!!!!????? SIRKKELILINKO!!!!!!!



- Joku oli ihan että saatanan saatana en mää tiennyt, ettei elokuvateatterissa saa tekstata, että saatanan perkeleen kätyrit kun heititte mut ulos, että nyt tulee tupenrapinat, että tästä pesee asiakaspalautetta, että en tule enää ikinä takaisin, että jos vielä tulette ryttyilemään, niin ostan itselleni SIRKKELILINGON! ETTÄ KUKA SITTEN NAURAAA?! KUKA NAURAAAAA!!!!!? KUUUKAAAAAA VOITTAAAAA/NAURAAAAA!!!!!!????? SIRKKELILINKO!!!!!!!

- Jossain päin maailmaa oli ihan perkeleen iso KUNINGASROTTA, JOKA SÖI LAPSIA ATERIAKSEEN! Kaikki olivat ihan että jumaleissön, lehmänpoikasen kokoinen rotta, että jumaleissön, koiran kokoinen rotta, että jumaleissön, kulta laske lapset! Osa ihmisistä oli totaalisen paniikin & pöyristymisen vallassa, että mitä jos noi muuttaa Suomeen, että rajat kiinni ja rotat vankilaan, muttei meidän vankilaan, vaan ulkomaalaisten vankilaan, että kaikki yhteistyö ulkomaailman kanssa seis.

Osa oli kuitenkin ihan että RUAHAHAHAHAHAA, KUKA VOITTAAA?! KUKA VOITTAAAAAA!!!!!? KUUUKAAAAAA VOITTAAAAA!!!!!!???? SIRKKELILINKO!!!!!!! ANTAA ROTTIEN TULLA!!!!!



- Lauri julkaisi jopa NSFW-videon, jossa esiintyi kuvankaunis LouLou D'Vil. Antti oli ihan että kai te kaikki tiedätte, että mää tunnen ton, että oon ollut sen kanssa baarissakin, että kai te tiedätte että mää tunnen ton, että mihin te meette, hei, älkää nyt menkö, mää vain kerroin että mää tunnen ton, että se on mun työkaverin sisko, että ollaan oltu baarissakin yhdessä, että älkää nyt menkö buhuhuhuuuuuuuuuuuu. Totaalisen kylmäksi jättänyt Laurin biisi toimi hyvänä kontrastina kuumalle videolle.

- Levykauppa Äx lähti kesäkiertueelle ja otti huomiostaan irti sen arvon, jonka pystyi. Kiertupäivät julkaistiin Facebookissa.
- Apple perusti jonkin ihme palvelun.
- Morrissey julkaisi joitain ihme biisejä.
- Samuliaikapoika Pistätriplapekonilla Väänänen (aka Samulitupsutupee pistätriplajuustolla Väänänen-Väänänen) perusti Facebook-hitiksi nousseen sivuston Paksuihin toppavaatteisiin pukeutuneiden naisten katselutalkoot.
- SMC julkaisi kipeän hyvän biisi ja videon RAFFII SUOMI FLÄTTII.
- Antin blogissa tapahtui tosi paljon kaikkea tosi hienoa ja relevanttia ja koukuttavaa.
- Radiohead julkaisi/soitti uuden biisin Staircase.
- Regina julkaisi yhden vuoden parhaista kotimaisista kappaleista, Haluan sinut.
- The Rapture julkaisi yhden vuoden parhaista ulkomaisista kappaleista, How Deep Is Your Love?
- Björk julkaisi uuden biisin Crystalline.
- Antti kirjoitti itselleen tärkeästä aiheesta ja kehui jälleen kerran The Duplo!a.
- Fucked Up julkaisi todella hyvän videon biisiin Queen of Hearts.



- Joku julkaisi tykkiässän videon, jossa oli tykkiässiä lihaksikkaita ihmisiä.

Mitä tällä viikolla tapahtuu? Stopshakehoneygo investigates, ehkä!

WU LYF - Concrete Gold

Ei saatana. Vuoden parhaita biisejä. Uskomaton. Tajuttoman uskomaton. Uskomattoman uskomaton. Rebel of the night uskomaton. Kaikki ennakkoluulot epäselvistä markkinoinnillisista tempuista tiessään. Epäselvät kytkökset Luciferiin unohdettu. Sen kun pidätte niitä liinoja naamoillanne. Tehkää mitä haluatte, jos teette tällaisia biisejä.

Antti & Concrete Gold = 2gether 4ever.

10/10.

CONCRETE GOLD/////It was broken words that she said to me/ “My blood runs deep why won’t you let it bleed?”/ The peoples crown lays at my feet/ a dumb animal trying to crawl/ But she comes now in the night/ a blind baby walk in to the light/ A life spent waiting for a volcano to blow/ so the mountain can go and fall/ And all the babies they’re just trying/ dying/ To find a place to call home/ And they try so they’re lying/ lying/ I’m so sick of all these people/ I wish that they would just go slow/ Go sow/ And watch it grow/ I’m so scared of all my dreams/ I wish I could sleep tonight/ You know it’s the people/ They hold you down/ but you know they hold your crown// An anchor connects us with the ground/ You wouldn’t believe how many times this voice has spoke and not made a sound/ Oh wont you go tell a little fire for us/ And all the babies they’re still trying/ dying/ To find a place to call home/ But they try so they are just lying/ lying/ I’m so sick of all these people/ I wish that they would just go slow/ Go sow/ And watch it grow/ I’m so scared of all my dreams/ I wish I could sleep tonight/ But you know it’s the people/ They hold you down/ but you know they hold your crown/ (You’re the light your Lucifer)

WU LYF:n (World Unite - Lucifer Youth Foundation) tuore albumi Go Tell Fire to the Mountain on Spotifyssa. Sieltä lisää. Tai bändin hämmennystä herättäneiltä nettisivuilta.

No R.I.P. nyt saatana Turntable.fm

Juuri näin käy aina. Löysin vasta viime viikolla Meriläisen Mikon ansiosta oivallistakin hienomman Turntable.fm:n. Facebookin kautta toimivassa palvelussa sai perustaa musiikkihuoneita, joissa yleensä viisi henkilöä pystyi vuorotellen soittamaan mielikkibiisejään. Kappalekirjasto oli mittava, itse asiassa jopa todella mittava. Huoneet olivat joko privaatteja tai julkisia. Suosituimmissa soitettu musiikki oli ensiluokkaista, tietysti riippuen tiskijukkien laadusta. Turntable.fm oli ikään kuin reaaliaikainen sosiaalisen median Spotify. Tai vastaava.

Iloa ei kestänyt tällä erää pitkään.

We're very sorry, but while we would love to let you in and rock out with us, we need to currently restrict turntable access to only the United States due to licensing constraints.

We are working very hard to try and get you in as soon as possible.

If you believe this is a mistake and you are located in the United States, please e-mail help [at sign] turntable dot fm

Again, sorry, and we hope to see you soon.

Billy Chasen
CEO

Koodaisiko tällä välin joku vastaavan palvelun myös Eurooppaan?

The Killers - The Rising Tide (new song)

The Killers on tehnyt aika hienon uuden biisin. Siitä taitaa tulla isohko hitti, jos vain bändi ja levy-yhtiö päättävät siitä sellaisen tehdä. Viime vuonna Brandon Flowers sanoi "kirjoittaneensa ässän" omalle sooloalbumilleen Flamingo, mutta päättäneensä lopulta säästää sen seuraavalla Killersin levylle. Ehkä se on tämä.

The Rising Tide kuulostaa vanhan liiton Killersiltä. Syna soi komeasti, kertsi pamahtaa ilmoille mahtipontisena ja Flowers hoilaa isoja sanoja isolla äänellä. Kertosäkeessä mennään ulos selvittämään neonvalojen mysteeriä. Sana hallelujah mainitaan. Sana crucifixion mainitaan.

Toki tämä on vasta liveversio, eikä siitä pääse samalla tavalla fiiliksiin kuin todennäköisesti studioversiosta pääsee. Erityisesti Flowersin epikseen laulamat pitkät sävelet saattavat sattua muidenkin korviin kuin omiini. Mutta kyllä tästä sen kuulee, että hyvä on. Paitsi tietysti, jos on lopen kyllästynyt Killersin alati toistuviin maneereihin.

Björk - Crystalline (new song)

Aika vahva esitys. Hyvin vahva. Todella vahva, kun kerta pulssi nousee kuunnellessa. Samanlainen fiilis kuin Gang Gang Dancen Glass Jarin ja Deadmau5in Bleedin kanssa. Siis sinne päin, ei yhtä vahvasti kuin Glass Jarissa, mutta vahvemmin kuin Bleedissä. Jotenkin.

Persoonallinen ja omissa maailmoissaan niin kuin aina. Hyvin björkmainen. Melodia samalla tasolla rytmin ja soundin kanssa, ei edellä muttei mainittavasti jäljessäkään. Crystalline sanana helposti tarttuva. Biitit rakennettu keskimääräistä huolellisemmin. Lopun rumpulointi nostaa tunnelman seuraavalle levelille. Kilinä jää kiinni tajuntaan. Varsinkin näin ei-Björk-fanina tulkintaa on hienoa kuunnella.

En tahtoisi mennä nukkumaan, koska haluan ratkaista kappaleen.

Southern Shores - Night Is Young

No voi elämän kesä. Tähän on tultu. Olin ajatellut, että voisi olla joskus kiva mennä niin sanotulle all inclusive hemmottelulomalle. Niin kuin esimerkiksi Barbadokselle. Tai johonkin vastaavaan paikkaan.

En ole koskaan ollut Barbadoksella. Enkä vastaavassa paikassa. Vuonna 1986 olimme perheen kanssa Mallorcalla, Alcudiassa. Se oli elämäni ensimmäinen etelänmatka. Muistan samaan aikaan pelatut jalkapallon MM-kisat ja sen, kuinka Espanja jälleen kerran putosi, vaikka joukkueessa pelasi sankarini Emilio Butragueno. Espanja teurasti Tanskan neljällä Butraguenon maalilla pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, mutta hävisi Belgialle rankkareilla neljännesvälierissä. Mallorcan kantaväestö (jos Alcudiassa sellaista asui) oli musertunut. Itse olin ihan että whatevs, milloin pääsee vesiliukumäkeen.

Jotenkin olisi kiva päästä samanlaiseen mielentilaan. Että ei mitään elämyksiä tai seikkailuja tai kulttuurielämyksiä tai indiekeikkoja tai huippuravintoloita tai berliiniläiskommuuneita tai muita kaupunkilaismatkaajien perusjuttuja. Viikko pötköttelyä jossain turkoosinvihreänkellertävässä maisemassa ja sitten taas takaisin kulttuurisia sisältöjä kuluttamaan.

Would be nice. Ehkä.

Southern Shores - 04 Night Is Young by CASCINE

Spêcial Club - Celebris

Ei oikeastaan mitään sen kummempaa, muuta kuin uusi biisi jj:ltä. update. Paitsi joo, biisi ei liene jj-nimellä julkaistu, vaan tekijä on Spêcial Club. Elin Kastlander laulaa kuitenkin siinä. Saattaa olla oikea kokoonpano, saattaa olla vain joku projekti. Jänskää autotunettelua, kivan rauhallista biittiä ja elektronista soundia. Kuten odottaa sopii, hieno melankolishenkinen melodia. Yhtyeen blogissa on viestikin aiheeseen liityen.

THANK YOU FOR YOUR ANSWERS, FOR YOUR PRAYERS, OUR LOVE, EVERYTHING. YOU THE BEST! KEEP WRITING! KEEP FIGHTING! KEEP IT REAL! KEEP IT PURE! AND THIS IS WHAT YOU GET IF YOU MESS WITH US.

Hyvää juhannusta.

jj - Celebris by stopshakehoneygo

The Duplo! - Ei oo ei oo toivookaa

For you information, Antin duplohehkutusrevolverissa on vielä lukuisia luoteja jäljellä. Ja niitä piisaa niin kauan kuin piisaa Ei oo ei oo toivookaan kaltaisia biisejä ja julkaisuja. Tämä nimittäin edustaa ihastuttavaa toimintaa.

The Duplo!n comebackin innoittamana lueskelin pitkästä aikaa Viljami Puustisen kirjoittamaa ja Liken vuonna 2000 julkaisemaa kirjaa This Is USA - Hellsinki Rock'n'Roll Underground '89-'99. Tulin hyvälle mielelle. The Duplo!a käsittelevässä luvussa Aleksi Pahkala, Lasse Joutsenkunnas ja vielä tuolloin bändissä vaikuttanut Wallu Walpio kertoilivat pikkulevyjen julkaisuista, kännisistä keikoista, halusta antaa albumille nimeksi Ultra Bra, mielivaltaisesta Cher-efektin käytöstä (nyttemmin autotuneksi tiedetty), maailmanvalloituksesta, Provinssirockin yhteydessä järjestetystä pingiskisasta, Pelastakaa Pantterit -mainoksesta ja niin edelleen. Siis pääosin hölmöilystä, hauskoista ideoista ja vitseistä, jotka ei-mistään-erityisestä-syystä päätetään oikeasti toteuttaa.

Stupidon Joose Berglund muistelee erästä The Duplo!n keikkaa näin.

Joskus Aleksin vitsit menevät vähän yli, kun sillä jää joku ihme hihna päälle ja se alkaa jankuttamaan yhtä ja samaa asiaa. Imagen bileissä ne vetivät Helsingin kärkikermalle: "Soita Imageen, jos haluut julkkikseks, soita Imageen..." Tätä kesti joku puoli tuntia. Isokankaan Antilta oli kysytty, mitä "nuoria leijonia" bileisiin kannattaisi buukata, mutta jälkikäteen Imagen päätoimittaja lähetti palautetta, ettei hän halua enää ikinä kuulla Duplo-nimisestä yhtyeestä.

Minulla on aavistuksenomainen hytinä siitä, ettei kovinkaan moni nykyisistä kotimaisista indie- tai altsuyhtyeistä olisi valmis teurastamaan mahdollisuuksiaan vastaavalla tavalla. Jotkut bändit ehkä voisivat, mutta silloinkin tosissaan. Minä pidän hömöilystä ja hauskanpidosta. Pidin siitä 90-luvulla ja pidän siitä nykyään.

Meaning, rakastan nykyistä nettiaikaa, jolloin lahjakkaat pikkukaupunkien bändit voivat nousta parissa viikossa miljoonan ihmisen tietoisuuteen uutissivujen ja blogien kautta, ja jossa artistit voivat elää käytännössä vuosia operoimalla omista makuuhuoneistaan käsin. Mutta se ei ikinä korvaa sitä, mitä tapahtuu niin sanotun oikean maailman puolella. Kauan netissä pörränneet ovat luultavasti jo oppineet, ettei kannata uskoa ilmiöön, jolla on vain digitaalinen historia. Nettielämän ulkopuolella on oltava jotain muutakin.

The Duplo!lla oli 90-luvulla, ja toivottavasti on tälläkin vuosikymmenellä. Parinsadan kappaleen vinyylipainoksilla, Karkkis-covereilla, loppuunmyydyillä kellarikeikoilla ja hauskuuden nimissä tehdyillä sekalaisilla tempauksilla ei muuteta maailmaa, mutta niillä parannetaan sitä. Ne ovat asioita, jotka tekevät musiikkiharrastuksesta itselleni niin rakkaan.

Kasisali stylee!

The Duplo! 'Ei oo ei oo toivookaa' by The Duplo!

Bon Iver - Towers (and full album stream)

Facebookissa kiersi muutama päivä sitten polli, jossa kysyttiin, kuka on maailman paras Bon. Vaihtoehtoina olivat muun muassa klassikkomäen miehet Bon Scott, Simon Le Bon ja Jon Bon Jovi. Bon Iver ei ollut saanut yhtään ääntä. Jopa Napoleon Bonaparte päihitti hänet.

Sinänsä mielenkiintoista, sillä yleisestä arvostuksesta ja neljän vuoden takaisen For Emma, Forever Agon -arvioista päätellen Iverin pitäisi olla nykyisistä lauluntekijöistä arvostetuimpia. Saattaapi hyvin olla, että muutaman kuukauden päästä Justin Vernonin yhtye/taiteilijanimi saisi vastaavassa kyselyssä huomattavasti enemmän kannatusta, kunhan ihmiset saavat kunnolla sisäistettyä hänen taiteilemansa tuoreen Bon Iver -albumin. Se kun on aika saakelin hyvä.

Näin on toki on helppo sanoa nyt, kun Pitchfork antoi levylle poikkeuksellisen suuren arvosanan 9.5. Itsekin tartuin levyyn vasta tuon arvostelun jälkeen, lähinnä siksi, että halusin tietää osuuko fuzz ja buzz omaan sydämeeni. (Bon Iverin debyytti kuului aikanaan niihin levyihin, joihin en jostain syystä tutustunut, joten olin tanakasti kujalla sen suhteen, mistä ihmiset oikein intoilivat.)

En vielä muutaman kuuntelun jälkeen pidä Bon Iveriä viiden tähden julkaisuna, mutta uskomuksissani on, että se kasvaa kuunteluiden lisääntyessä. Levyn biiseistä Towers on jo ainakin lunastanut paikkansa Best Tracks of 2011 -listalleni. Jussi kirjoitti albumista hyvän arvostelun Rumbaan ja Tomi hienon song-by-song -kirjoituksen Echoes-blogiinsa. Niistä lisää, jos kaipaa syvempää näkemystä albumista.

Bon Iver - Towers

Albumin voi jonkin aikaa myös streamata laillisesti.

Wolf Gang - Back to Back

Kun Wolf Gang viime vuonna julkaisi demoversion Back to Backista, olin vielä semisti pihalla kaikesta ajankohtaisesta musiikkiin liittyvästä, enkä huomioinut biisiä tai bändiä lainkaan. Helmikuussa ihastuin Dancing With the Deviliin ja kehuin Max McElligottin versiota Radioheadin Pyramid Songista. En silti ollut kybätäböpauloissani kuulemastani. Olin ns. diggailuasteella.

Mutta nyt. Nyt saattaa olla, että suhteeni Wolf Gangiin syvenee. Back to Back nimittäin kuulostaa niin helvetin koukuttavalta, ettei mitään rajaa. Kaikki tuntuisi olevan kohdallaan sanoitusta, melodiaa ja yrityisesti kertsiä myöten.

I want to be with you
It kills me to say
That I want to be with you
That is just the way, its just the way now

Sleeping with my back to yours
Back to back, back to back were strung out
Sleeping with my back to yours
Dont walk away, dont walk away

Wolf Gangin debyyttialbumi Suego Faults ilmestyy 18. heinäkuuta. Lisää albumin biisejä voi kuunnella Soundcloudissa.

Back To Back by wolfgang

CSS - Hits Me Like a Rock (feat. Bobby Gillespie)

Jos olisi kesä, olisi lämmin ja ihmisten känniset lipsahdukset helpossa. Ja seuraavan vuoden alussa syntyisi paljon vauvoja. Osa haluttuja, mutta osa sellaisia, että voi jehna, olikohan tämä nyt kaikkein paras ratkaisu tähän vaiheeseen, kun naimisissakin ollaan muttei toistemme kanssa.

Hukkumakuolot ja ihosyöpä lisääntyisivät. Nuoret aivottomat hurjapäät kaasuttaisivat viritetyillä autoillaan kohti kuolemaansa lämpimien kesäöiden huumassa. Vanhukset läkähtyisivät huonosti ilmastoituihin kerrostaloasuntoihinsa. Kuumiin autoihin jätetyt koirat kärsisivät. Viilennyksellä varustetun ilmalämpöpumpun hankkineet kansalaiset pettyisivät, kun odotettu pienempi sähkönkulutus kääntyisikin kasvuksi uuden vempeleen tuutatessa täböillä kylmää ilmaa asuntoon. Paarmat purisivat herkkähipiäisten ihmisten paljaita & herkkiä hipiöitä.

Että ihan hyvä tämä jatkuva epävakaus ja huoli vesisateista ja kylmistä päivistä ja koko kansakunnan lävistävästä epätietoisuudesta sen suhteen, saapuvatko viime kesän helteisiin verrattavat lämpivät viikot tänä vuonna ollenkaan. Varsinkin, kun vastapainona on kesäbiisejä, joista osa on niin hyviä, ettei aurinkoa edes kaipaa.

Kesä elää muistoissamme. Siellä muistelemme kesää. Kahvipöytäkeskusteluissa mainitsemme helteen, auringon ja seksikkäät pikku kesävaatteet. Taustalla soitamme CSS:n uutta biisiä Hits Me Like a Rock ja mietimme, mitä helvettiä on tapahtunut Bobby Gillespien naamalle.

Cansei de Ser Sexy - Hits Me Like a Rock by douug

Fucked Up - Queen Of Hearts (video)

No jopas on yllätyksiä viikko täynnä. On uutta Damon Albarnia, uutta Reginaa, uutta Yuckin videota, uutta Ladytronia, uutta LCMDF:n videota, uutta Radioheadia ja uutta Fucked Upin videota. En tiedä mikä vie voiton (tai tiedän, Regina), mutta Fucked Upin video David Comes to Lifen upeimmasta hetkestä Queen of Hearts on yllätyksellisin. Hyvällä tavalla.

Ehkä on parempi, etten kerro yllätyksen laatua, vaikka ei se nyt mikään maailman suurin kybätäböylläri olekaan. Mutta kuitenkin, siinä missä biisin voi kuunnella halutessaan levyltä tai netistä, on vain virkistävää kun videoon on keksitty jotain muuta. Ja sanotaan nyt sekin, että... tuota... hööh... en haluaisi spoilata... mutta siinä kohtaa jostain syystä meni kylmät väreet, kun kappaleen näkökulma (tai kertoja tai fokalisoija jne.) vaihtuu.

Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki mikä liittyy Fucked Upiin on yhtä mestariteosta.

Radiohead - Staircase (new song)

No nyt. Jopa jotakin. Siellä lepää. Täältä pesee. Gabba gabba hey! Uusi biisi Radioheadilta, ja vaikka se onkin live, bändi on sen verran taitava, ettei tässä paljon valittamisen sijaa ole.

Staircase mukailee pitkälti sitä musiikillista linjaa, jota Radiohead on kulkenut viimeisten julkaisujensa ajan. Äänet ovat tekstuureita, tunnelmat maalailevia, rytmit kauniita säksättäviä kudelmia, melodiat päällekkäisiä ja kertautuvia, kertosäkeet hienovaraisia tai poissaolevia. Jonny Greewood soittaa kitaraa taivaallisen tunnistettavasti, Thom Yorke ujeltaa joitain sanoja niin kuin aina.

On tämä silti jälleen yksi todistuaineiston osa siitä, ettei Radiohead halua enää olla suunnannäyttäjä tai muuten ilmaisussaan eteenpäin juokseva ryhmä. Pitäjät pitävät Staircasesta, vihaajat vihaavat, välinpitämättömät pysyvät välinpitämättöminä.

Antilla tämä menee repeat-soittoon.

Yuck - Shook Down (nsfw video)

Voi tätä nuorten ylitsevuotavaa intoa tehdä lapsilta kiellettyjä asioita. Videoissa paukutetaan nakupelleilyä kuukaudesta toiseen niin, että oikein sydäntä lämmittää. Eikä edes mitään kaunista nakupelleilyä, vaan oikeiden ihmisten oikeita naughty partseja.

Ei sinänsä yllätä, että asialla on Yuck, joka on aikaisemmin videoinut seksuaalisen kauhupainajaisen ja melkein kielletyn teinihippeilyn, vieläpä aika tyylikkäästi. Shook Downin videossa kuvaruutu on pilkottu osiin ja koottu uudelleen niin, että eri ihmisten paljaat pinnat näkyvät osin yhtä aikaa. Omalla tavallaan jopa aika taiteellista.

Yuck on yksi ysärialtsuretrosemibuumin hienoimmista orkestereista, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli tutustuminen on vielä tekemättä. Yhtyeen debyyttialbumi Yuck on kuunneltavissa Spotifyssa ja puoliksi Soundcloudissa (videon alla). Tarjolla on rennosti soitettua, säröillä kuorrutettua altsuilua, joka nousee keskiarvoa hienommaksi muun muassa biisimateriaalinsa ja kumartelemattoman itsevarmuutensa ansiosta.



Yuck singles by Yuck

Regina - Haluan sinut (uusi biisi)

HEY YEAH! Regina julkaisi juuri uuden biisin Haluan sinut. Soundillisesti se noudattelee pitkälti samaa linjaa kuin tajuttoman hieno Jos et sä soita. Meaning, bändi on siirtynyt aimo harppauksen elektronisesta ilmaisusta 60-lukulaiseen (tai 90-lukulaiseen) poppailuun. Yhtyeen itsensä mukaan biisi on kolme minuuttia kestävä kertomus rajattomasta rakkaudesta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin ollaan ton kanssa ja sitten ton ja sitten ton.

Haluan sinut on virallinen Helsinki Pride 2011 -biisi. Regina esiintyy myös tapahtuman pääjuhlassa lauantaina 2. heinäkuuta The Circuksessa Helsingissä. Kappaleesta on tehty myös rajattu cd-painos, jota ei voi ostaa mistään, vaan sitä jaetaan ilmaiseksi Helsinki Priden eri tapahtumissa.

Regina on Suomen paras popbändi.

Haluan sinut by REGINA

Damon Albarn - Apple Carts (new song)

No nyt. Damon Albarn on tehnyt oopperan teatteriohjaaja Rufus Norriksen kanssa. Se kertoo John Deestä, kuningatar Elisabeth I:n (1533-1603) lääketieteellisestä neuvonantajasta ja/tai puoskarista ja/tai alkemistista. Doctor Deen ensi-ilta on heinäkuussa Manchesterin jollain festivaalilla.

Kappale Apple Carts oli alun perin tarkoitettu Gorillazille, mutta koska biisi ei sopinut tai kelvannut sarjakuvabändille, Albarn sisällytti sen oopperaansa. Apple Carts on... tuota noin... mikäs se minun nykyinen lempisanani olikaan... sympaattinen tapaus. Ja tietysti Albarn on hieno tulkitsija vaikka mitä tekisi.

Albarn kävi esittämässä biisin BBC One:n Andrew Marr Show'ssa.

Gross Magic - Sweetest Touch

Vaikka enhän minä omasta mielestäni koskaan huonoja biisejä postaakaan, nyt olisi tarjolla jopa keskimääräistäkin laatua laadukkaampi tapaus. Ehkä Gross Magicin Sweetest Touch kuulostaa omiin korviini erityisen hyvältä muun muassa siksi, että olen tänä vuonna ollut hyvin innostunut muodikkaaksi muuttuneesta ysärialtsusoundista.

Brightonista kotoisin olevan bändin nokkamies Sam McGarrigle kutsuu Gross Magicin musiikkia glungeksi, mikä on tietysti paitsi hauskaa myös huvittavaa. Vaikutteiksi mainitaan ELO, Nirvana, Loser-aikainen Beck ja Ariel Pink, joista tuota niin noin niin noin niin noin... joo kyllä ihan miten vain, Sam, mutta perusysäriä tämä omiin korviini on, eikä edes eniten näitä em. yhtyeitä. Ehkä nykyajan nuoret kuulevat musiikissaan jotain muuta kuin minä. Tänä vuonna musiikkia tehneistä aikalaisista samoilla poluilla glungailee esimerkiksi Yuck.

Omalla tavallaan on toki hyvin sympaattista, että nykyiset nuorten soittajien ysärialtsubändit retroilevat niin maan perusteellisesti soundeja, videoita, levynkansia, käärittyjä hihoja, paitakuoseja ja kukkapuskia myöten. Joskus luulin, että tyylien 1/1-matkiminen häiritsisi minua, mutta ei se taida (enää) häiritä. Antti on selvästi kasvanut ihmisenä.

Gross Magicin debyytti ep Teen Jamz julkaistaan 8. elokuuta. Jos tarjolla on lisää yhtä hienoa melodiointia, kitararömpötystä ja yleisfiilistä, Gross Magic voi hyvinkin nousta yhdeksi tämän vuoden suosikeistani.



Gross Magiciksta lisää Facebookissa ja MySpacessa. Sweetest Touchin voi ladata esimerkiksi Soundcloudin kautta.

The Subways - It's a Party

Kas, uusi biisi The Subwaysiltä. Samaan aikaan aika perus ja aika tarttuva. Oikeassa mielessä ja oikeaan aikaan hyvinkin toimiva tapaus. It's a Party voisi soida vaikkapa jossain television urheilu- tai teinisarjakoosteessa.

The Subwaysin vuonna 2005 ilmestynyt debyytti Young for Eternity oli suht epätasainen, mutta tuore levy, jonka kirkkaimmat hetket, erityisesti Rock & Roll Queen, rokkasivat oikein mallikkaasti. Kakkoslevyä All or Nothing en omista, mutta ainakin sen ensimmäinen single Girls and Boys on kelpo veto.

Brittikolmikon kolmas studioalbumi Money & Celebrity ilmestyy syyskuussa.

The Subways - It s A Party by ZarMv

The Rapture - How Deep Is Your Love? (good quality!)

YEAH! YEAH! YEA-YEA-YEAH! The Rapturen uusi biisi How Deep Is Your Love hyvällä äänenlaadulla & studioversiona & ei-videokameralla-vinyylisointinta-kuvattuna-versiona & upeasti soundaavana & yhtenä vuoden parhaana biisinä & vuoden parhaana comeback-biisinä & muutenkin ylivertaisena pulssin nostattajana.

Oikeanlaista uudistumista. Hienoa kasvatusta. Nyt jo klassikoksi noussut housepiano. Nyt jo klassikoksi noussut saksofonirevittely. Nyt jo klassikoksi noussut lause: "Se ei sitten muuten oo Bee Gees -coveri." Nyt jo klassikoksi noussut lause: "Eikä se todellakaan sitten oo se Take Thatin biisi." Nyt jo klassikoksi noussut 600 kappaleen painos vinyylistä.

Kova on. Kova kova kova kova kova kova kova kova kova! Tykkiässä kova! Rebel of the night kova! Housepiano kova! Dance dance dance in every indie disco of the world kova!

Antti tykkää.

The Rapture, "How Deep Is Your Love" by The FADER

Seapony - Where We Go

Sepä on kyllä mielenkiintoinen jutska tämä popmusiikki, varsinkin yksinkertaisen sympaattinen tulkinta siitä. Kun albumimitassa kuuntelee, niin aika nopeasti alkavat biisit kuulostaa toinen toisiltaan niin, että koko levy muuttuu tuoreesta tunkkaiseksi. Mutta sitten taas kun yksittäisiä kappaleita soittaa, niin hyvinkin paljon voi pitää, kunhan ei soita samalta bändiltä kahta biisiä peräkkäin.

Seapony on tällainen yhtye. Parisen viikkoa sitten kirjoitin jotain epäselvää seattlelaiskolmikon biisistä Go Away, jossa mainitsin yhtyeen Go With Me -albumin kappaleiden kuulostavan niin paljon toisiltaan, ettei levy kanna koko mittaansa. Eikä se kannakaan, mutta nyt kun pienen tauon jälkeen kuuntelin Where We Gon, niin hyvältä kuulosti.

Jotta että mitä opimme? Sen, että itseensä ei kannata tunkea liikaa samanlaisia biisejä yhdellä kertaa. Ja sen, että sanana Go on hyvin usein läsnä Seaponyn tuotoksissa.

Echo Lake - Another Day

Aika jännää tämä, että toisesta stereolaitteesta jokin kappale sykähdyttää, mutta toisesta kuulostaa ihan tylsältä ja huonolta. Että aika jännää. Soundillisia asioita ovat ja mielenkiintoisia.

Onko biisi hyvä ollenkaan, jos se ei ole hyvä MacBookin kaiuttimista? Vai pitääkö musiikkia kuunnella aina ensiluokkaisen äänentoistolaitteiston kautta, ettei tee vääryyttä paitsi itselleen ja harrastukselleen, myös kuuntelemalleen orkesterille? Ja kuinka hyvä sen hyvän äänentoiston pitäisi olla?

Kuuntelin Echo Laken uuden biisin Another Day iltapäivällä työhuoneessani. Copy/pastesin Soundcloud-koodin, resizasin kuvan oikeaan kokoon ja ryhdyin tekemään jotain muuta. Ajattelin postata biisin alkuillasta. Sitten alkuillasta olinkin olohuoneessani läppäri sylissä, ja Echo Lake kuulosti aika ei-miltään. Mietin, että mitäs nyt, en kai minä tahdo postailla biisejä, jotka kuulostavat aika ei-miltään.

Nyt olen taas työhuoneessa, ja Another Day kuulostaa hyvältä. Pitäisikö tästä oppia jotain?

Another Day by Echo Lake

Epilä - Pakko tehdä väärin

Piti muutaman kerran oikein ajatuksen kanssa kuunnella Epilän uusi biisi Pakko tehdä väärin, koska se ei soundillisesti kuulu niihin lajityyppeihin, joita nykyään pääosin harrastan. Heavy-menneisyyden lisäksi minulla on tosin myös suomirock-menneisyys, joten oikealle taajuudelle virittäytymiseen ei kulunut aikaa kuin noin puolitoista kuuntelua.

Ja hyvä niin. Epilän comeback-biisi on komeaa kuultavaa, niin sävellyksen, sovituksen, kitaroinnin kuin laulunkin osalta. Modernin suomirockin iankaikkinen kompastuskivi, sanoitus, on sekin kohdallaan.

Kovin harvat nykyään arvostetulukykään mainostaa / (Tehdä väärin, pakko tehdä väärin, tehdä väärin, pakko tehdä väärin) / Kovin harvoin nykyään selkärankaa kysytään missään / (Jätä se narikkaan, tuu sisään vaan, sua odotetaan, tee väärin)

Virallisesti Pakko tehdä väärin julkaistaan singlenä 22. kesäkuuta. Kokonaisesta albumista en tiedä. Toivottavasti Epilän biisit soivat radiossa ja levyt myyvät, koska genressään tämä on erinomaisesta musiikkia.

Epilä: Pakko tehdä väärin by Exogenic Music Group

Biisiin on tehty videokin. Sen voi katsoa Vimeossa.(Bändille ja/tai Exogenic Music Groupille muuten toiveeksi, että rendaisitte videon uudestaan paremmalla äänenlaadulla. Nyt sen soundi on aika karu.)